torstai 22. kesäkuuta 2017

Kotieläinten asema on muun yhteiskunnan vastuulla

Koirani ovat tuntuneet tuumivan, että lemmikkieläimet ovat usein kiinnostuneita ruokakauppiaista ja että ruokakauppiaat ovat usein kovin lihavia ja tropiikista kotoisin, mikä liittyy siihen, että he lämönhukan paikkaavat ruualla, niin saavat esimerkillään enemmän ruokaa myytyä ja toisaalta kokevat tarvitsevansa paljon ruokaa ja jaksavat siksi olla jatkuvasti kiinnostuneita ruuasta kaupan toiminnan näkökulmasta ja asiakkaiden näkökulmasta. Mutta se siis merkitsee, että heillä on usein energiavaje kuin pitkään pakkasessa ulkoilleella kylmettyneellä, ja siihen haukkaavat täytettä kuin pakkasessa ollut sisätilojen lämpöäja ehkä lihapiirakkaa. Mutta sellaiselle syömiselle on tyypillistä holtittomuus: ihminen vain tarvitsee niin paljon ruokaa, kun on viilennyt eikä osaa muita lämmittelykeinoja. Koirani tuumivat, että se merkitsee, etteivät he ajattele kotieläimen kannalta ollenkaan, että mistäliha tulee, kenet syödään, vaan syövät vaan, ja ettäseon tyypillistä ruokakauppiaille ja kovin lihaville, joidenkeho huokuu lämpöä ja joille siksi tulee vastaava lämmönhukka tuon tavaksi jääneen ruuan jälkeisen ylimääräisen lämmön tuulettamisen pois tuoman viilentymisen ja lisäruuan mieliteon vuoksi tulevat syöneeksi niin ikään holtittomasti mutta ikään kuin mielietekona. Vaikkaon siinä kaise ero, että voivat toivoa hyvää eläimillä, syövätpähä ne vain silläs ekunnilla kuin ruokaa tarvitsevat.
Koirani tuumivat että maanviljelijöillä taas on ongelmana turvattomuus: kuka ulkomaalainen vain saattaa tulla tilalle ja se voi olla tappelutilanne, kenties murha, ja sen vaaran jatkuvuus turruttaa eläimiin kohdistuvaa huolenpitoa, välittämisen kykyä. Ihmisen näkövinkkelistä sanoisin, että rahavarojen puute usein aiheuttaa ihmisille pakkotilanteita, kai maanviljelijöillekin, ja se kostautuu niin maanviljelijöille kuin eläimillekin. Pakkotilanteita vähentää, jos on itse niitä uomia, mitä ihmiset yleensä toivovat elämiltään ja yhteisön toiminnalta noilla seuduin ja mitä arvoja arvostavat, mitä tekemisentapoja yms, jos siis on harmoniassa ympäristön kulttuurin niiden uomienkanssa, joita elelee, mikä lienee lähinnä kysymys siitä, että valinnat pitäisi tehdä haaveiden mukaan, niin on herkempi muidenkin haaveille ja sitäkautta sille, miltä kohden ja missä saa tukea, mihinja mihin tapaan, ja mitä taas hienotunteisesti pitäisi välttää.
Mutta kumminkin rojahtelemattomat tahot ovat usein parhaissa asemissa vaikuttamaan asioihin, ja niin kuluttajat ja yhteiskunta öaajemmin on ehk paras päättämään kotieläinten oloista ja elämistä, eivätkä vain asianosaiset, tuotantolinja, lihantuotannosta riippuvaiset.

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Syöminen pulasta pääsemisen keinona

Lainaus blogistani http://eroonmasennuksesta.blogspot.fi . Näin eivät kai vihreät ole tavanneet ajatella, enkä minäkään, mutta onpahan yksi jonkin muun ihmistyypin näkökulman tavallinen huomio, luulen. Onko tässä siis jotakin mistä olisi hyötyä?

"Syöminen pulasta pois pääsemisen keinona
Yksi usein suositeltu keino päästä pois pulasta on syödä. Mutta se kaipaa lisää selittämistä,sillä vyöväthän useimmat tavalliset ateriat niin kuin terveellistä on. Pitäisi pulasta päästäkseen syödä aina kun on energiavajetta, siis harmaa säkkyräinen olo, vähän kuin television lumisadetta lähiympäristössä tai kohdalla, mutta tässä on se erikoisuus, se luonnottomalta tuntuva seikka, että pitäisi syödä, vaikka tuo olo johtuisi siitä, että joku muu kuin sinä on nälissään, epäviisas, uupunut tms tai vaikka johtuisi paikasta, jossa olet, aiheesta, jonka kanssa olet tekemisissä, tms. Syödään sen verran, että on hyvin syönyt olo, kuin lauantain tai sunnuntain leppoisa tunnelma vapaapäivän voimavaroineen ja eheyksineen. Ja huolehditaan aina näin, mikä joskus tarkoittaa tosi usein syömistä, muttei välttämättä tarvitse isoa ateriaa kerralla, jollei olon korjaaminen eheän suojaisaksi sitä vaadi. Syödään terveellisesti ja mielitekojenmukaan, vähän juhlavastikin, jotta on juuri hyvin laittanut energian- ja ravinnontarpeen kannalta itselleen ja noihin oloihin. Lisäksi olisi hyvä harrastaa ruuan jälkeen musiikkia, uskontoa, ylentävää lukemista, luonnon viisautta tms, missä noiden voimavarojen avulla nousee ylemmäs ymmärryksessä ja elämässä pärjäämisessä, maailman saamisessa hyvälle tyolalle ja sosiaalisen tilanteensa myös."

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Kasvien ja elämäntavan yhteydestä

Lainaus Haaveammattiin-blogistani http://nopeaoppisuus.blogspot.fi

"* 505. Marketissa oli viherkasveja myynnissä, enimmäkseen paksulehtisiä tummia ja aika pieniä, toivat tyyliltään mieleen kapakan tai ravintolan tai sentapaisen elämäntavan, mikä sai minut jälkikäteen tajuamaan, että rahapuu, siis pyöreät paksut lehdet omaava puumaisen tönkkövatinen viherkasvi, niin ikään tyylinsä kuvastamalla elämäntavalla opettaa, miten saada rahaa: joko työ, sijoittaminen tai myynti. On aika lailla ruokakeskeisen rauhallinen elämäntapa, jonka hyvänä puolena on, että se ottaa kaavan, joka työ tms osin on, tavoitellakseen ja tekee sen hyvällä laadulla niin, että omat toiveet hyvästä laadusta, idearikkaudesta, vapaudesta jne tuovat kaavan sisälle, sen noudattamiseen vehreyttä, elävyyttä, viihtyvyyttä, laatua ja joustavuutta, vapaa-ajanomaisuutta työpäivään. Tai jotain sellaista. Mutta tuosta sitten tuumin, etten ole noin kaavaan mahtuva, että mikä minulle sitten työksi, niin luulen, että muut viherkasvit opettavat muita versioita, joista voi olla työelämän kannalta iloa, vaikkeivät niin rahakkaita olisi. Esim. minulla on amppeliviherkasvi, joka kasvattaa muutamaa loputtoman pitkää vartta ja varsiin aina jonkun välimatkan päähän vähän niinkuin sydämenmuotoinen lehti: lieneekö minulla siinä ollut bloggaamisen ohje jo monta vuotta, mutten kyllä ole rahaa siitä saanut, että jsoko tuo rahapuu juuri on se, mitä rahansaannin kannalta kehutaan, mutta jotenkin luulisin, että vähän erityylinen erilaisille ihmisille kuuluisi rahapuunkin tms olla.
Molemmat vanhempani rakastivat työtään, kenties enemmän kuin mitään muuta. Voiko se liittyä siihen, että heillä oli joulukukaksi ostetusta amarylliksen sipulista kasvattamansa amaryllis tai pari ikkunalla tavallisena kukkana läpi vuoden?
Minulla pyyhki joskus hyvin, tuntu, että oli kaikki ovet avoinna juuri sellaiseen elämään kuin mitä haluasin ja vietin aivan ihanan vuoden viikot maatalouskoulussa, kun ennen olin kärsinyt yliopistolla. Silloin minulla oli ikkunalla nukkumaija (se ei kestä suoraa auringonvaloa).
Kasvien ymmärtämistä tuntuu opettavan traakkipuu, lemmikkieläimet ja pikkulinnut sekä kenties suomalaiset puut."

Näin luulisi kulttuurin liittyvän yhteen paikallisen kasvikunnan kanssa. Perinnekasvien ja harvinaisuuksien vaaliminen ei siis ole aivan yksinkertainen asia. Sen huomaa jo siitä, että koivu ja mänty ovat pihapiirin puina hyödyllisiä ja hyväätekeviä, mm opettavat säitä ja mänty oksiensa tunnelmalla hyviä tekemisentapoja ja hyviä elämisentapoja ja koivujen lomitse jos katsoo tai koiuvujen vieritse, niin koivuista oppii kokonaiskuvallista hahmotustapaa, sosiaalista silmää ja koordinaatiokykyä. Mutta siutten taas ulkomaalaiset puulajit vieraista ilmastoista voivat häiritä ilmastotaitoja, kenties tuoda murhia tai murhaamisen halua siinä, missä kotimaiset puulajit hyvin sujuvaa soivaa elämää suomalaiseen tapaan. Niin voi aika olla ajanut jonkin kasvi- tai eläinlajin ohitse. Pyy on kenties liittynyt vanhojen aikojen metalli-yms käsitykseen, ja pienentynyt, kun ajat ovat muuttuneet. Ja valkoposkihanhi puolestaan on napannut tietokoneet aiheekseen. Tämä aamuna rastas, jonka kanssa juttelin, tuntui sanovan, että kukin lintulaji korjaa jotakin ihmsiten maailman piirrettä, mutten sitten tiedä, oliko sen oma aihe "rakkaat rattaat", kun se lensi oikein tuuhean oloiseen kesäisen tunnelmalliseen vanhaan mäntyyn ja karkotti sieltä kyyhkysen, kuin se olisi löytänyt paremman version jostakin rattaasta, kun oli sille tielle lähtenyt,s iltä hyvää elämää ja rakkautta etsimään ryhtynyt jo nuorena. No hölö hölö, hevääkesää...

Lemmikkieläinten asema

Lainaus blogistani http://lukevatkoirat.blogspot.fi

"

Lemmikkieläinten asema

Ainakaan Suomessa ei lemmikkieläinten omistajilla yleensä ole tarkoitus asettaa ylenmääräisiä kieltoja lemmikkieläimilleen, vaan antaa näiden elää vapaasti oman luontonsa mukaan ja rajoitukset ovat lähinn yksittäisiä ja samoja kuin muillakin, siis myös ihmisillä. Esim. ettei saa jyrsiä huonekaluja ja turmella esineitä tai ovenpieliä yms, se kun on budjetille liian kallista, eikä samanlaisia esineitä yleensä ole saatavilla ja ylimääräiset rahat, kun niitä joskus on, olisi kiva käyttää johonkin parannukseen, esim. ostaa soitin tai tehdä retki, eikä vanhoihin laskuihin ym korjauksiin. Samoin se, etteivät muutkaan saa kakkia tai pissiä sisälle, vaan asunto halutaan pitää siistinä ja hyvänä asua.
Usein ei mielletä, että ihmisellä olisi määräysvalta eläimeen, tai toisin päin, vaan perhe elää yhdessä ja jos koira vaikka kaipaa kävelylle, niin joku perheenjäsen lähtee sen kanssa kävelylle, sellaiselle kuin kivaja tilanteeseen sopiva on. Yhteiset asiat hoidetaan keskustellen aj siitä keskustelusta eläinkin on osallinen. Sen, kuka päättää, määrää se, että on kannettava vastuuta kaikista teon tai tekemättä jättämisen seurauksista ja oltava kyllin viisas ja taitava moiseen. Eli kukin kantraa oman kortensa kekoon, myös lemmikkieläin. Toisaalta kukaan ei ole jöö, ellei vallan vastuuntunnottomia tai muuten törttöjä ehdoteta.
Mutta kaikilla ei ole yhtä hyvä sosiaalinen silmä kuunnella lemmikkieläimen meilipiteitä. Siksi ulkopuolisten tullessa ryhmän osaksi lemmikkieläin yleensä kutistuu klisheemäisen lemmikkieläimen osaan: sellaisena se osataan ottaa huomioon edelleen. Samoin ihmisten näkyvillä lemmikkielöäimen käytöstä ohjaavat oistajat yleensä karkealla seulalla: onko hyvätapainen vai liian huonotapainen, ja kenties kommunikaatiokin kutistuu siihen, mitä ulkopuoliset ei-niin-lemmikkieläimistä-tietävät osaavat arvioida sen olevan.
Joskus jiku pitää jöötä, koska haluaa toisen pitävän puolensa, omaksuvan hyvän elämäntavan, rerippaan ja elämässä edullisen vahvan ihmisen tai eläimen elämäntavan."

lauantai 3. kesäkuuta 2017

Elämäntavasta

Lainaus blogistani http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi

"

Onni, tekemisentapa, elinympäristö

"Tikku siinä leimahdellen
loistaa hetken, sammuu virtaan.
Lempi sammuu joskus myöskin,
muisto jää vain elon pirtaan."
sanotaan laulussa.
Jäin miettimään, että noin vahvasti ja tervehenkisesti kokien on elämä rikasta ja onnellista, jotenkin täyttä. Mutta siinä on siis tukkijätkän työ luonto ympäristönään, luonnollinen fyysinen työ, seuraa, mielekäs käytännön kannalta, taitoa vaativa muttei pakkotahtinen. Ennen luulin, että tuollaista syntyy vain maalla tai mökillä, kenties metsäretkellä. Mutta maaseutukaupunkiin muutettuani olen saanut vaikutelman, että maanviljelijä on jotenkin apea ja kaupungissa jotenkin täyttä, luontokin läsnä ja käytännön aloja ammatteina. Voiko olla, etei tuota ideaalia tavoittaisikaan ihan maalta vaan jostakin,missä on sekä luontoa että ihmisiä ja paljon tekemisiä? Tekemisten luonnollinen rytmi on tärkeä ja se kysyy sekä luonnollista työnkuvaa että valinnanmahdollisuuksia. Täyteyden tunne liittyy eheisiin kokoanisuuksiin ja ihmisluonnon mukaisuuteen, mikä edellyttää mm tervehenkistä toimeliaisuutta, mielekästä tekemistä kukin omalla tavallaan, ei omaa tapaansa näytellen vaan itselleen hyvin sujuen, motivaationsa ja haaveidensa mukaan, tavoin, joihin on tuntein mieltynyt eikä edustussyistä. Olennaista on tavoittaa elämän eri puolien ilmiöt olennaisessa alkukantaisessa perusmuodossaan, muttei se ehkä olekaan traktorin ratissa vaan pikemminkin talkoissa, mummolassa, mökillä, omakotitalossa, harrastuksissa, liikunnan jaluonnon parissa. Lemmikkieläin tuntuu vaalivan näitä kuin keräilijä, villieläin löytää ne elämästään käytännössä. Kiva on työssä usein ollut jos tekee itse käytännössä jotakin kivaa ja työ tai sivistys tms ulkopuolinen tekijä kuten vaikka kesä tai luonto tai liikunnan ja terveiden elämäntapojne tuoma hyvä olo täydentää ne jotenkin hienosti. Ja se, ettei elämä tai tuo päivä jää siihen vaan jatkaa polveillen eteenpäin, näköpiiri ei rajoitu vaan elämänmahdollisuudet kasvavat ja taidot huimasti. Mutta että se siis vaatisi useampia ihmisiä, tekemisiä, luontoa, liikuntaa, mielekkyyttä.

Mökkeillessä askareet ovat yleensä viihtyisämpiä kuin kaupungissa. Jos vaikka lakaisee mökin kuistilta männynneulasia vähemmäksi, niin neulaset ovat nättejä, monimuotoisen näköisiä, ihan toisin kuin kaupungin roskat ja pöly. Mutta minulla oli joskus laminaattilattia, mäntyä muistaakseni, puun kuviot näkyivät isoissa viiluissa hienosti, niin siltä oli kiva lakaista ja se pitää puhtaana, ei ollekaan siten työlästä kuin muovimaton jaksaminen. Onko moni kaupunkijuttu, kuten vaikka siivous, sillä tavoin väärin sovitettu, ettei oikein kukaan jaksa sitä. Jos vain sovittaisi toisin, vaikkapa kodin laittamisen kivaksi, ja jotkut puitteet kuten vaikka laminaatti, jossa näkyvät puun oksankuviot, olisivat viihtyisästi, niin olisivatko silloin kaupunkiaskareet kevyemåiä kantaa ja elämä parempaa? Mitä kaikkea pitäisi muuttaa ja miten? Onko se kysymys esim. asuinpaiikakunnasta? Savonlinnassa osataan käytännön juttuja ja hienoa tyyliä hyvin,mutta Helsingissä osattiin terveitä elämäntapoja ja vapautta paremmin.





"

perjantai 2. kesäkuuta 2017

Tenhoavuudesta

Vihreiden yksi iso puute on se, että vihreäöt ratkaisut ovat usein ankeita, joskus jopa elämänkielteisiä. Mutta luonto on näyttävät, sivistyneet arvot tuovat hyvää elämää ja vihreiden suunta on positiivinen maailmalle sekä yksilöiden ja yhteiskuntien elämälle. Eli jotenkinjusteeraamalla luulisi oppivan hyvinkin tenhoavaksi.
Yleensä valintoja alkeistasolla tehdään palikkajärjellä ja se ei tuo tenhoavuutta mutta voi tuoda jotakin toimivuutta. Sitten kun taidot kasvavat yli sen, niin alkaa yleensä itse katsella, että mikäs olisi hyvä ja missä on mitäkin puolia ja piirteitä. Silloin lähestymoistapa ei ole enää palikkamallinen vaan elämää elävä ja silloin voi ottaa elämänlaadun yhdeksi tekijäksi, jonka perusteella tekee valintoja. Niihin saa toimivuutta ja puhtia kiinnittämällä huomiota terveiden ikiaikaisten elämäntapojen mukaisuuteen: mikä on se linjaus, jonka luonnossasi koet oikeaksi, esim. syvimmäksi ymmärrykseksi tai elementiksi, jota olisi hyvässä ratkaisussa oltava mukana. Nämä siis kysyvät pelkän palikkajärjen sijasta hienompaa kaunokirjallisempaa kielenymmärrystä ja siltä suunnalta olevaa tunnelmatajuista havaintokykyä: mikä ilmiö on millainenkin elämässä, ja valita sen perusteella paras tai ainakin hyvä.
Kun muutama vuosi sitten harrastin maalaamista vesivärein, niin peruskysymykseksi jäi: mikä olisi hyvä aihe, maalaamisen arvoinen maalaus, jolla olisi sanoma, mikä olisi sellaista, mikä olisi arvokasta viestiä niille kasvaville tai muuten vain perässä tuleville, jotka maalasuta katselevat, mikä elämänviisaus, mitämaailmasta, mitä elämäntavasta ja taidosta. Tällä tavoin olen kokenut viisastuvani paljon, etenkin ratkaisujen löytämisessä, paremman elämän uomien löytämisessä, muttei kyllä käytännön elämisessä, kun moni kovin maalausharrastunut on kamalan saamaton ja ei-niin-etevä. Mutta tällainen syvällisemmän näkökulman ja onnistuvuuden sekä elämänviisauden hakeminen kulkee erilaisia ajattelureittejä kuin palikkajärki, vaikka osin käyttääkin koulujärkeä tukenaan. Olisiko tämä sellainen kysymyksenasettelu, mitä myöten vihreätkin löytäisivät tenhoavuuden, hyvän vihreän elämän ja ylipäätään paremman onnistuvuuden? Ehkei maalaamisessa niinkään, kun se tuo epäkäytännöllisyyttä, kuin painotusten löytämisessä, onnistuvien teiden löytämisessä, viisauden ja tenhoavuuden yhteyden tajuamisessa yms. Ajattelussakin seuraava askel, kuten maalaamisessa, lienee kiinnittää erikoista huomiota kaikista taitavumpiin onnistuneimpiin ratkaisuihin, tärppeihin yms, antaa niille aikaa sulaa, olla vajoamatta välilläheikolle tasolle esim. heikkotasoisen materiaalin lukemisen myötä tai siksi, että haluaisi keskustella kaikkien kanssa, vaikkeivät kaikki osaa ajatella, elää yms kyllin hyvin.



Uusavuttomuudesta eroon pääsemisen ohje