tiistai 6. joulukuuta 2016

Rahapuu ja vihreiden suhde rahaan

Vihreät ovat ensisijaisesti luonnonsuojelijoita eikä se erityisesti merkitse negatiivista asennetta rahaan tai kauppaan. Moni vanhemman polven henkilö saattaa olla kommunisti, ainakin ollut kommunistisympatioin ja siksi halunnut ujuttaa kommunismia vihreille. Osa nuorten vihreiden vanhemmista tai tutuista saattaa haluta pelata vihreiltä pois vaikutusvaltaa ja siksi yrittää vieroittaa heitä rahasta. Kielteisen asenteen taloudelliseen sfääriin ei siis kuulu olla viereiden linjauksen osa vaan yksilöllisesti muista syistä valittavissa - esim. nuo toiset voiusivat valita sen itselleen, jos kerran suosittelevat sitä.
Rahaa saadaan siitä, kun rakennetaan yhteiskuntaan jotakin,mitä muut toivovat, mistä ovat valmiita maksamaan. Raha liittyy siis hyödyllisyyteen ja viihtyvyyteen. Yksi tykkää yhdestä puuhasta ja toinen toisesta, yksi yhdenlaisista ympyröistä ja toinen toisenlaisista, ja siksi maksavat muille siitä, että huolehtivat muuntyyppiset tehtävät kuin missä itse hyvin viihtyvät, ja siksi ovat itse juuri tietynlaisessa kivassa ammatissa. Mikä on minunlaiseni paikka maailmassa, esim. viihtyvyyden ja arvojen puolesta, mikä ammatti? Raha liittyy siis työnjakoon ja vaihtotalouteen, silloinkin kun ihmiset ovat monitaitoisia.



Ostin muistaakseni muutama kuukausi sitten rahapuun. Rahapuiden sanotaan tuovan rahaa. Ne ovat helppohoitoisia viherkjasveja, alle kympin maksavia. Alkuun mietin rahapuuta, että miten siitä oppisin rahansaantia, mutta vasta kuukausien kuluessa rahapuun jossakin huoneen reunalla roikkuessa olen saanut jonkinlaisen käsityksen siitä, miten se tuo rahaa. Ennen saatoin ostaa tavaran tyypillisesti noin vain ohimennen, kun kerran tarvitsin sellaista, kului ehkä 5min kaupassa. Nyt ostokset roikkuvat suunnitteille monesti kuukauden pari ja ostan hyvänä hetkenä elämäntapahaaveen mukaan jonkin hyvin toimivan välineen enkä juuri tiettyä. Suhteeni mainosten tarjouksiin on muuttunut: etsin sopivasta hintaluokasta jotakin hyväätekevää enkä väen vängällä juuri tiettyä, ja keskityn siihen, miltä näkökannnalta tavaran tekijä on olettanut sen olevamn hyvä lisä elämään, jolloin tulen sen kanssa juttuun paremmin ja se näyttäytyy mahdollisuutena, toimivana lisänä arkeen eikä yhtenä epäonniostuneena ostoksena ja ihmistyyppikeskeisesti hahmotettuna tyylilajina, vaan jonkun laatimana panoksena siihen, miten elämää voi parantaa, siis useale ihmisele sopivana eikä sen ja sen tutun valintana. Ja niin en tarvitse niin montaa tavaraa ja olen vanhoihinkin tyytyväisempi, lähestyn niitä eri etäisyydeltä, eri tavoin ne elämäni avuksi ottaen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti