lauantai 26. marraskuuta 2016

Keskustelujen sudenkuopista

Vihreät ovat kovin keskustelevaisia, vai oliko keskustelevaisuus pääkaupunkiseudun piirre? Sitten näyttää, että kaikki ovat kärryillä, mutta jostakin kuitenkin prakaa niin kuin mukana olisi ollut epärakentavia ulkomaalaisia idiootteja. Mutta keskustelussa on niin, että jos selittää asioita jollekin hidasjärkisemmälle, niin taso, jolla tämä pystyy raahautumaan mukana, kun yksinkertaisemmin selitetään, on paljon korkeampi kuin millä hän pystyy oisallistumaan itse, tuomaan oman rakentavan panoksensa. Niinpä jos hänbtä pyytää osallistumaan nyt, kun hän kerran on kuullut ja ymmärtänyt selityset ainakin suurin piirtein, niin hän kenties on hidastahtisempi osalistumaan ja sitten omin päin jutellessaan päätyy johonkin lyhytnäköisempään, jossa tavalliseen tasoon verrattuna on ajatusvirheitä ja kyvyttömyyttä sovittaa sosiaalisuus, järki ja yhteiskunnan toiminta rakentavasti yhteen. Eli tarvittaisiin yksilöllisempää otetta ja vähemmän veto-oikeutta tyhmille, kukin pysyköön lestissään, vaikka olisi vanhempaa sukupolvea tai eri sukupuolta.

lauantai 19. marraskuuta 2016

Tietokoneiden tulevaisuus ja ympäristökysymykset

Tietokoneille voidaan kehittää tieteellistyyppinen objektiivisen ajattelun (tapainen) kyky: matematiikka, kartat, tarkkuudet ja jonkinlainen alkeellinen sanasto tms kuvaus/luokittelu luovat sille perustan. Katso Future computers: feelings, moral and objective thinking ability for computers http://feelingcomputers.blogspot.fi/2011/08/far-future-with-computers-what-will.html

Näin ollen tietokoneilel voidaan ohjelmoida mekaaninen versio järkiperusteisesta moraalista/vastuuntunnosta, esim. kannattavuusperusteisesti. Jaottelu "terve versus rikkinäinen" aste-eroineen tekee ymmärrettäväksi, että kokonaisuuksien pitäminen ehjinä ja terveinä on kannattavaa.

http://healthilymoral.blogspot.fi/2011/08/harmonical-solutions-equal-skill.html


Autoja ei saisi tietokoneistaa

ihreät ajavat ympäristöystävällisiä autoja niin huolestuneina, että unohtavat sotilaalliset näkökohdat. Autoja taritaan liikkumiseen. Tietokoneohjattu auto, aikka se olisi naamioitu tietokoneavusteiseksi ympäristöystävälliseksi autoksi, voidaan kidnapata radioteitse kaukaakin, esim. internetin myötä Aasiasta käsin, missä kai monet suositut automerkit almistetaan. Nykyaikainen maa ilman autoja on toimintakyvytön. Nykyaikainen maa, josta tärkeät henkilöt on kidnapattu automatkan aikana, on myöskin kärsinyt paljon. Jos yritämme tehdä ympäristötekoja, mitä hyötyä niistä on, jos jotkut aian erilaiset käyttävät ne aian muuhun? Samasta syystä olisi tärkeää tukea suomalaista autotuotantoa Suomessa.
http://mythoughtsaboutnews.blogspot.fi/2016/04/computer-guided-cars-shouldnt-be-made.html
Karttamainen hahmotus on kovin tärkeä objektiivisen ajattelun kyvylle, joten autoilijan puolesta suunnistava navigaattori voi olla objektiivisuudelle tuhoisa, samoin tietokoneen ajama automaattiauto.

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Paperista postia tarvitaan (eikä sähköposti sovi kaikkeen)

Uutisissa luki, että viranomaiset tai osa heistä on siirtymässä sähköiseen postiin ja luopumassa paperiversioista. Karmiva ajatus! Sähköpostissa ikävät viestit oat hui-ääk-yäk-iik-apua -tyyppiset automaattisesti ja koko ajan, kaiken sen postin seassa, minkä mielikseni olen tilannut omista kiinnostuksenkohteistani tai kirjeenaihtoa käyviltä tutuiltani. Se on siis henkilökohtaista aluetta kuin vaikka sohva, ja ikävät postit joutuvat roskapostiin pois tuolla alueella ajateltavista. Jos iranomaisten viestit tulisivat sähköpostiin, niin ne olisivat liian yhtäkkiä saavutettavissa, vaikka tulisivat eri sähköpostiosoitteeseen. Ja milloin sitä sitten olisi pakko lukea? Ja tulisiko sieltä iik-ääk-apua-älkää -tiedotus tavalliseen sägköpostiini vapaa-ainaki pilaamaan?
Tavallisessa paperipostissa kun tulee kirje, niin näen sen ovella, siinä ohessa kun tulen sisään, ja niin tiedän mitä on tullut, mutten saanut siitä sätkyä. Ja aina se on rauhallisena paperiversiona odottamassa, milloin on sopiva aika, ja kun rako ´jossain niin näen sen syrjäsuilmällä jossakin syrjässä eikä juuri silloin, kun ryhdyn muuhan.
Ja sähköpostin vakoilumahdollisuudesta aina kerrotaan. Sähköposti on ikävä siinä, kun se on potentiaalisestia voinna koko maailmalle, siis myös kehitysmaille. Jos joku porukka kehitysmaissa virtuaalisesti elää elämääni ja käyttää rahani luksuselämään, niin sekä tässä on tavoitteena? Nykytietokoneissa on kummasti videokamera kuvaa,maan ihmistä kun hän lukee tai kirjoittaa tietokoneella. Siitä voi potentiaalisesti nähdä reaktiot erilaisiin kirjoieiin ja elämänpiirin böö-asioihin, joita sitten toiselta puolen maailmaa järjestää ihmisiä manipuloidakseen, kun ei oikein ymmärrä normaalia dynamiikkaa.
Sitä paitsi tietokone on välillä rikki eikä' aina ole varaa uuteen. Onko tarkoitus että silloin tippuu yhtesikunnasta kokonaan pois?!
Postinkantaja on rauhallinen neutraali henkilö, yleishyödyllisen työn tekijä tavallisesti samoissa ympyröissä pyörivälle alueelle ja lisää siksi turvallisuutta oelnnaisesti: täällä voi kulkea. Sanomalehtien jakajat tekevät yöt paljon turvallisemmiksi! Ollaanko luiopumassa suomalaisen yhteiskunnan turvarakenteista vai mikä on ideana? MKulttuuri ei säily entisellään, jollei sen järjestelyjä tehdä yhtä lailla viisaasti. Ja sähköistämisessä ei olal sillä tiellä.

Tarkoittaaks tuo nyt sitten kanssa sitä, ettei internet ole automaattisesti hyvä asia kaikessa? Ettei pit'isi yhdistä kaikkea nettiin, ja että monessa turvallinen yksinkertainen persukone ilman verkkoa olisi parempi kuin liian pitkälle kehitetty, missä on puuttumismahdollisuuksia, etenkään niitä matkan päästä. Kanssa olisi kai hyvä, jos sellainen yksinkertainen kone pitäisi kirjaa siitä, jos se on johonkin joskus yhdistetty, että milloin ja kenen koneeseen ja mitä, ja siihen kai tarittraisiin koneiden tunnistus käyttäjien nimien, ikien, sukupuolen ja ammattiryhmän sekä kansallisuuden ja asuinseudun mukaan sen sijaan, että mikä tahansa kirjain- ja numeroyhdistelmä. Ja tarttisi olla turvallisia lähiverrkoja ja pidemmän matkan yhteydet rajatusti esim. että nettisivua voisi tehdä mutta nettikaupassa vain lokaalisti tänne imuroidussa kaupan versiossa, tms.
Ja suojavyöhykkeitä esim. koulutustason mukaan, että jos koulua käynyt alle 3 vuotta tms, niin kuuluis eri ryhmään.
Ja ei Facebookille yms ihmisten kaukaa manipulointia tai ihmisryhmien murhaamista helpottavalle. Ihmisten välillä on uskomattoman suuria eroja, ihan toisin kuin pääkaupunkiseudulla sai kuvan. Jos joillakuilla on aina helle, niin eihän siellä huolehdita suomalaisen koulun asioista mutta voidaan haluta rahaa kumminkin, vaikkapa ulkomaalaisten kustannuksella. Ja telkku suosii näyttelemistä eli kaikki ongelmat eivät pysy siellä, missä ihmiset jonkun tyypin turvajärjestelyjä rikkovat.
Silloin posti ei saisi lähettää paperisina sähköisesti tulleita aineistoja. Eikä puhelinmyyntityötä saisi tehdä ulkomailta käsin.
Suomessa on hyvä, kun "Elä ja anna toisten elää"-sääntö sekä tervehenkisyys menevät yli sen, kuka on virassa. Mutta ulkomailla, mistä ne puuttuvat, tulee usein ongelmia siitä, ettei virassa olija käyttäydy kyllin oikeudenmukaisesti ja tervehenkisesti.

Huomioita vihreän elämäntavan opettamisesta ym

Vihreiden huonona puolena on ei-niin-hyvä ilmapiiri, joka kai johtuu siitä, että yritetään olla objektiivisen realistisesti kaiken kanssa ja suurimpien piirteiden kanssa eniten ja tunnelman kyseessä ollen silloin kömpelöimmät typerimmät tunnelman pilaamiset korostuvat, kun ei ole isoa mittakaavaa erotettu typeryydestä. Tunnelmaan vaikuttavat etenkin kolinat, saapastelevuudet, romuttamiset yms, ja jos hyvää tunnelmaa tai rauhaa haluaa vaalia, niin olisi otettava kantaa kauniimpien asioiden vaatiman rauhan puolesta - ei kai niinkään tapellen vaan keskustelussa suosien sivistynyttä käytöstä ja reiluutta sekä tiedostaen että oma rauha on eri juttu kuin toisten elämän häiritseminen tais ihen puuttuminen, pojillakin. Jos kadulla kulki kaksi erilaista henkilöä ohitsesi ja olit sen kivan kanssa, niin jäi hyvä ilmapiiri, mutta jos jäit pondeeraamaan ikävää, niin jäi huono ilmapiiri. Vastaavasti pihapiirissä. Ikävien pondeeraamisen sijasta pitäisi puolustaa arvokkaita asioita reippaasti tai muuten käytännössä tehokkaasti.

Vihreiden elämäntavoissa on sekä ilmastoriippuvaisua kuten lämmitys, pyöräily ja aktiivisuus, että muissakin ilmastoissa yhtä lailla tärkeitä kuten kierrätys ja maailmankuva yleisellä tasolla. Terveistä elämäntavoista osa on ilmastoriippuvaisia ja osa ei.

Usein kun nuori ihminen oppii jotakin, niin yleiskuvana on, että moni muu osaa samat perusasiat eli jos heille lisäisi tuon taidon, niin lopputulos olisi aika lailla samanlainen. Kun taas jos ihminen on vanhempi ja löytänyt oman tiensä vuosien myötä, niin hän on yleensä myös luopunut jostakin vanhasta taidostaaan tai tottumuksistaan, ja niin jos hänelle lisää saman taidon, niin lopputulos on silti ihan erilainen. Niinpä nuorempien kanssa voi hyvin tehdä yhteistyötä periaatteella tee sinä tämä, kun niin hyvin osaat, mutta vanhemman äen kanssa, jolla on eri taitoja, on silti edelleen huolehdittava omasta osuudestaan, koska vanhempi ihminen ei välttämättä huolehdi kaikista puolista, mitä koulun käynyt, voipa olla alunperin toisesta maanosasta tai vaikka uskonnolliselta taustalta tms ihan eri perustalle rakentava ja alkuperäisistä lähtökohdistaan jo kauas eksynyt.

Kun vihreiden elämäntapojen asioita käydään läpi, niin näkökulman pitäisi kai olla harrastajan: on kivaa tehdä, on kiva elää näin, motivoitua, ja samalla käytännön ohjeet rattoisia ja seikkaperäisesti selostavia.


maanantai 14. marraskuuta 2016

Valintojen tenhoavuutta? Itä-Savo-lehti

Vihreiden linjausten hyvänä puolena ovat terveet elämäntavat, jotka tuoat onnellisuutta, ja haittapuolena kauhtuneisuus, jonkinlainen tyytymättömyys elinoloihin, sekä se, että ulkomaalaiset eivät ole yhtä helposti reippaita kuin suomalaiset ja niin ympäristöteot jäävät eristyksiin muusta maailmasta.
Savonlinnan seudulla on paikallinen sanomalehti Itä-Savo, joka luo aivan ihanaa ilmapiiriä, joka kai on niin ihana monen mielestä, että houkuttelee muuttamaan seudulle ja omaksumaan moisen elämäntavan - joka on matkailupaikkakunnan tapaan ulkomaalaisille houkutteleva ja toisaalta mökkeilyhenkinen ja taiteita oppimaan saava. Voisiko Itä-Savo-lehdestä oppimastaan saada tuen vihreiden linjausten noudattamiselle myös siellä, missä väki ei ole niin ahkeraa ilmaston myötä?
Ja Suomessa taas Itä-Savosta saisi sitä tenhoavuutta, jota vihreä liike tavallaan tuntuu aavistelevan voivan olla mutta jota kauhtuneisuudelta ei näy. Savonlinnan seutu on mökkeilyseutua, joten lehtikin sopii mökillä luettavaksi: kenties yksi numero tai pari eikä edes oikean päivän. Niin sen kai voisi jakaa useammalle ihmiselle, jos vihreöt tilaisivat. Ainakin vajaat kymmenen vuotta sitten Itä-Savon sai aamukannossa Espoossa, ja aivan ihana ilmapiiri juuri sen omakotitalon seudulla, luminen. Asun Savonlinnassa, mutta katsoin tässä lehdestä, niin jatkuva tilaus maksaa 311,50e vuodessa eli kai 26e kuussa, eli jos tuosta isompi porukka saisi kukin yhden lehden, jollei ole varaa tilata, niin yksi lehti maksaisi euron. Josko se olisi vähintäänkin sen arvoinen kokeilu! Mutta sitten pitäisi mainostaa lehtiä niille, jotka ihastuvat ilmapiiriin, jos sen nyt noin noepasti voi oppia, etteivät luule tarvittavan murhia moiseen ihanuuteen käsiksi pääsemiseen.


Jotain tuosta tenhoavuudesta lahjalinkeissäni http://joululahjoja.blogspot.fi/ , mutta suosittelisin kyllä Itä-Savo-lehteä ja nuo linkkien ohjeet vain lisänä. Savonlinnaan muuttaminen ei ole niin hyvä idea, kun täällä on kai murhia paljon juuri siksi, että Savonlinna on matkailupaikkakuntana houkutteleva paikka muuttaa, vaikkei virallisesti ole muuttovoittopaikkakunta. Sitä paitsi ideana oli korjata vihreiden linjausten tenhoavuutta eikä muuttaa sen sijaan Savoon. Itselläni ainakin hyvä yhdistelmä on ollut selata Itä-Savoa jos kus aika myöhään päiuvällä ja kirjoitella itse paljon kaikenlaista osaamaani, mistä luulen olevani ihmisille iloa. Ehkä vihreille sopisi kirjoitella laajemmin kaikenlaista kivaa, mikä loisi muille väylän olla hyvällä tavalla vihreä, esim. luontoon liittyviä juttuja ja kuvia, niin olisi vihreille iloa tuottava luontosuhde kenties useamman tavoitettavissa, ja ehkä kivoista polkupyöräretkistä ja polkupyöräreiteistä niin, että pyöräily sujuisi kivasti, ym elämäntapavaihtoehtoja, jotka ovat kivoja ja vihreitä aika lailla - jotain siltä suunnalta kivaa materiaalisia kuin musiikkivideot kivoin kuvin kai, luulisin? Että olisi hyvä laaja monelle sopiva uoma, joka mm olisi hyvällä tavalla elävä, elämänviisas ja vihreä.

12.3.2017   Asumismukavuuteen samalta suunnalta linkkejäni:
Sisustusohjettani http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2015/08/sisustamisesta-yms.html
Asuinseudustani ja mummolamaisuuden luomisesta http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/03/natkilaisyydesta-ja-savonlinnalaisuudes.html
Kädentaidoista yms http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi
Musiikista  http://musiikkipaivakirja.blogspot.fi 

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Trumpin ilmastopolitiikasta?

Tämän vuoden Yhdysvaltain presidentinvaalit voitti republikaanien Trump. Ylen nettiuutiset kertoo http://yle.fi/uutiset/3-9289953 että Trump on siirtymävaiheen ajaksi(?) nimittänyt ilmastoskeptikon ympäristönsuojeluviraston johtoon ja että Trump haluaa Yhdysvaltain irtautuvan Pariisin ilmastosopimuksesta. En perusteluita Trumpin kannalle tunne, mutta jso joltakin kannalta tällaista pohtisin.
Maailmassa on kovin monia kulttuureja, joilla kullakin maailmankuvansa ajattelutapoineen. Kun rakennetaan jotakin tietynlaisista palikoista, saadaan vain tietynlaisia rakenteita ja toisia ei. Jotkin asiat ovat silloin helppoja saavuttaa, mikä selittää miksi tuo kulttuuri on valinnut juuri sen lähestymistavan ja katsantokannan, ja toisaalta tietyissä asioissa törmätään aina ongelmiin, mikä selittää sen, miksi toiset karttavat tuon kulttuurin lähestymistapaa ja valitseat itse ihan toisenhenkisesti ja toisenlaisen ajattelutyypin toisin painotuksin ja taoitteenasetteluin.
Onkohan Turmpn kannassa kyse osin tästä: eurooppalaistyyppinen akateeminen lähestymistapa on törmännyt ilmastokysymyksissä ongelmiin, kovin suuriin hankaluuksiin. Onko siis niin, että tässä kohden ei ole hyvä ottaa mallia eurooppalaisita akateemisista? Vai onko niin, että he ovat tässä kysymyksessä nähneet pidemmälle ja siksi törmänneet hankaluuteen, joka kaikilla on? Saman näkökulman käyttäminen maailmanlaajuisesti on kovin totalitaristista tuon näkökulman ylivaltaa. Silloin olisi olennaista, ettei käytä sitä niin, että se tuo isoja ongelmia. Toisaalta koulutus juuri pyrkii tekemään tunnetuiksi ja tuomaan saataville parhaita ratkaisuja, mitä on löydetty. Mutta kuinka monen mielestä koulutus on silloin räätälöuity juuri heikoiummille, jotka itsekseen luovat paljon ongelmia muiden kantaa? Onko mahdollista löytää lähestymistapoja, jotka ratkaisevat ongelmat jo alunperin ja vieläpä laajoilta alueilta? Ja käyttää niitä vain niin laajasti kuin ne tuovat hyvää. Trumpin kuulemma käyttämä väite, että ilmasto-ongelmat olisivat kiinalaisten salajuoni, viittaa siihen, että ajattelun taso olisi liian alhainen ja liian palikkajärkinen, eli voisiko korkeatasoisemmalla lähestymistavalla kiertää ongelman?

Tuossa http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2016/09/global-warming.html Bushin kaudella Valkoiseen Taloon lähettämäni viesti ilmastonmuutoksen torjumisen kannattavuudesta itsekkään ja kenties vahingoittamisenhaluisen valtion näkökulmasta.

keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Ostoksissa helposti onnistumisen taito on ympäristöteko, sillä hyvä ostos korvaa monta huonoa ostosta

Ostoksissa helposti onnistumisen taito on ympäristöteko, sillä hyvä ostos kestää pitkään ja sopii moneen, vaikka olisi halpa. Se siis korvaa monta vähemmän osuvaa ostosta ja tuo paremman viihtyvyyden ja sopii tekemisiin paremmin.

Lainaan tähän nuo kaksi kirjoitusta tässä blogissa tavaroiden ym esim. ruokien ostamisesta:

"Mutta ongelmana siis on niiden peseminen ja kuivaaminen sekä se, etteivät ruokapaukkausten tyylit useinkaan ole käyttäjien mieleen, mihin kai auttaisi se, että kun esim. jugurtteja on useammanlaisia, niin ostaa niitä omantyylisiään, oli se sitten karu, säästöpakkaus tai jälkiruokamainen, ja mautkin ovat vastaavasti eri ihmistyyppien ravinnontarpeen mukaan: mössöä, kirpeää, makeaa vai mitä onkaan, niin kumminkin sitten paketin tyylikin on sille ihmisryhmälle, sille elämäntapamieltymykselle, joka kuvastuu ruassa. Tuo kai meinaa, ettei aina kannata ostaa lähimmästä kaupasta vaan kaupasta, joka tarjoaa noita tuotteita sinun pitämälläsi tyylillä, esim. mummolamainen, perusruoka tai juhlava. Huolissaan tai tyytymättömänä tarvitsee enemmän ruokaa kuin tyytyväisenä ja siksi sen, mitä menettää ostaessaan hiukan kalliimman itseä viehättävän tyylisen ruuan, säästää kai siinä, että jos niin tekee useamman ruoka-aineen kanssa, niin luultavasti selviää yhtä vähemmällä ruokapakkauksella aina silloin tällöin tai siis per tietty määrä ostettua ruokaa."

"
Jos rahoja on vähän, ei ole hyvä ostoslistamaisesti äkkiä ostaa, mitä tarvitsee, sillä silloin ei yleensä kiinnitä huomiota siihen, minkä elämäntapaihanteen mukaisia kukin ostos on ja siis siihen, miten sen kanssa viihtyy ja miten mukava se on käyttää, ja niin ehkä tarvitsee lisäksi toisen tavaran tai ruuan, joka huolehtii jonkin toisen puolen samasta tehtävästä, eli hinta tuplaantuu ja tyytyväisyys vähenee. Sen sijaan yhtään isommat ostokset (noin kympin ja yli?) pitäisi tehdä haaveillen: mitä erityisesti haluaisin ja millainen olisi siihen hyvä, minkä elämäntapatyypin osa se olisi: hanki se elämäntapahaaveiden perusteella oikeanlainen (siis mitkä ominaisuudet siihen on erityisesti taidolla rakennettu, mihin käyttöön hyväksi se on tarkoitettu, millaisten ihmisten oletettu käyttävän sitä mihin ja mihin kaikkeen se niinollen sopii ja mihin ei) esim. oikeantyylisestä kaupasta, vaikka olisi jonkin matkan päässä, niin säästät jos saat sen alle kahden ekana läheltä löytyvän halvimman sentapaisen hinnalla. Jollei osaa tehdä näin, niin pidä takoa äläkä osta mitään, niin haaveet syntyvät itsestään ja ylimääräinen aika kypsyttää ne näkemykseksi siitä, mitä haluat ja miten sen saat kätevästi."

Pääkaupunkiseudulla kuulin vanhempieni sanovan vihresiin liittyen, että olisi kiva, jos tavarat eivät olisi niin tärkeitä. Vihreiden suhteesta tavaroihin ja kuluttamiseen arvelen monen yrittävän samaan suuntaan. Ruuasta kuulin tuumittavan, että jos se ei ole niin hyvää, niin ehkei sitä niin helposti syö liikaa eikä tule ruokakeskeiseksi ja menetä elämälaatuaan. Mutten kyllä näin jälkikäteen usko sen menevän niin, vaan jos syö väärin, niin helpommin jää ruokaan kiinni, kun on jokin ravinnontarve täyttämättä, on vähän kuin sairas moni lihava tuosta syystä. Eli arempi ostaa monenelaista terveellistä ruokaa niin kuin mieli tekee kunakin vuodenaikana syödä ja kuunnella mielitekojaankin, sillä kai oma luonto ruuastakin jotakin ymmärtää. Tavarihin sovellettuna sama ohje menee pieleen, sillä jos ostaa huonon tavaran, niin tarvitsee toisen paikkaamaan, ja niin kulutus lisääntyy. Jos olisi ostanut oikein hyvän tavaran, olis selvinnyt sillä vuosia ja muut eivät olisi kelvanneet vaan jääneet ostamatta, tai ainakin sen olisi voinut antaa eteenpäin uudelle käyttäjälle.



Tavaroita valmistavat käsityöläiset. Varsin harva tavara on oikeasti tehdastekoa, vaan joku tekee osat, joku kokoaa, joku suunnittelee ulkonäön, joka kai vanhus osaa suunnitella hyvän käyttää ja miettiä, miten se olisi eri ihmisryhmille juuri sopiva. Niinpä kauppojen tuotteet eivät ole kaikki samasta muotista vaan tyypillisesti tuon paikkakunnan henkisten käsityöläisten tekemiä, joista tuotteista kaupan myyjä tms on valinnut kaupan hengen mukaisella tavalla hyvän käyttää.
Savonlinnassa asuessa vaikuttaa siltä, että kauppoja, paikkakuntia ja tyylejä on pehmentäviä, jotka tuovat voimia, jos jokin on ollut rankka, kuten vaikka K-kaupa, vapaa-aika, mökkeily, taide, uskonto, ja on karsivia tyylejä, jos ei pysy perässä moisissa hienouksissa tai kokee ne liian lähelle tuleviksi. Karsiva tyyli menee usein koulun ym opintojen kanssa, koska ei muuten osaisi. Lisäävä tyyli sen sijaan yrittää nostaa taitotasoa.
Ihmisillä on monia eri perspektiivejä, vain lapsena oli koulu kaikille tavallaan sama. Siksi tavaroita ei ole lapsuuden jälkjeen niin selkeästi hyvä perusttu tuohon -tyylisiä, vaan pikemminkin, että oletko tätä ihmisryhmää arostuksiltasi, lähdetkö sen mukaan tätä käyttäksesi, edes himpun verran ja ruuan avulla eroa pehmentäen.
Jos on ostettava jotakin, niin olisi mietittävä sekä sitä, mikä olisi hyvä, että millaisen elämäntavan osa se olisi, esim- käytännön tekemistä käsitöiden tapaan ja kotona oleilua. Niib sitten osaa ostaa siihen tarkoitukseen eikä jotenkin eri lokeroon kuuluvan, jota siis olisi hankala käyttää, jollei sitä ole kovin hyvin suunniteltu moneen kumminkin sopivaksi. Kenties tekee hyvää miettiä myös, että ketkä tuota aihetta yleensä harrastavat ja mikä elämäntapa, tekemisentapa, sosiaalinen tyyli ja arvomaailma heillä tuohon tekemiseen liittyen on.
Jos olisi ostettava jotakin vain, mikä tekee elämän paremmaksi, niin ensin olisi haaveiltava, että millainen elämä olisi hyvää, ja sittent uon elämäntavan tyylilajin, sen tunnun perusteella ostettava hyvin toimiva harrastusväline, esine, vaate tms. Jos ostaa kirpparilta, niin näin, ja jos kaupasta, niin olisi valittava kaupan tyyli sen mukaan, mikä yleensä tuonut hyvän olon ja hyvän mielen, kivaa meininkiä. Esim. halpakaupat usein satsaavat siihen, että niiden suosimilla tyyleillä vähävaraiunen saisi hyvän elämän, esim. kivasti sujuvan arkjen ja työn iloa.
Hyvä tuote ei ole yleensä hinnasta kiinni vaan se on kiinni siitä, mihin ihmisryhmään kuulut: työssä käyvä, opiskelija, teini, kotiäiti, vanhus, sillä erityyppisten ihmisten toiveet tavaroille ovat erilaiset, mm niiden kestävyydelle ja ulkonäölle sekä tyylille. Jos olet nuori, niin sinulle usein riittää perustuote, joka sopii ensimmäiseksi tutustumiseksi tuontyyppisiin tavaroihin. Ja jos jaksat huoltaa jotakin tavaraa tai vaatetta huolella, niin se ei mene niin helposti huonoksi, mutta toki materiaaliin pitää kiinnittää huomiota: keskihintaiset usein kestävät paremmin kuin halvin. Sen sijaan, että olisit ostanut kaksi halvinta, osta hyvä keskihintainen(?), yksi vain mutta sellainen mistä on iloa pitkään.

Oiskohan noista linkeistä iloa tähänkin, soeltamalla tähän aiheeseen siis:
Sisustamisesta: nätti ja viihtyisä, toimiva ja näyttäväkin http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2015/08/sisustamisesta-yms.html (osta harvoin, etsi teema, joka tekee elämästä hyää)
Siivoaminen kiemmaksi  http://tienraivaajat.blogspot.fi/2016/08/siivoamisesta.html (samalla kun huolehdit arjesta, etsi hyvää elämää)
 Ruuanlaitosta samalla rahalla ja taidolla parempaa http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/04/ruuanlaitosta.html (tunteilla on oma viisautensa)
Vaatteiden ompelemisesta ilman kaavoja  http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/03/vaatteiden-ompelemisesta-ilman-kaavoja.html (opettele uusia taitoja näin)

15.11.2016  Tuotteista pitäisi siis ymmärtää, että käsityöläinen on ne tehnyt, ja olla joskus miettinyt, että mitä jos ryhtyisin käsityöläiseksi, vaikkapa kutomaan sukkia tai villapaitoja, niin millainen olisi hyvä sukka, millaiset sopisivat monelle, keitä he olisivat, miksi juuri sellaiset sukat heille, mitkä ovat hyvän villasukan piirteitä, mitä on se tyyli, josta minkä ikäkauden ja tyypin ihmiset pitävät ja miksi, miten oppisin sellaiset hyvin, ja elämäntapa, mikä olisi hyvä terveellinen elämäntapa, miten kiehtova, miten sen voi oppia sukista, mitä käytännönläheistä se sukilta vaatii, entä villapaidoilta, mikä on hyväätekevä suunta kunkin kehittyä, miten saada laatusukkia huokealla, jne

* * *
Saonlinnalaisten kauppiaiden taidoista http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/11/saonlinnassa-kivasti-pidettyja-kauppoja.html

Taitojen oppimisen ohjeita   http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi

* * *

11.6.2017   Elämäntapahaave ostoskriteerinä ei siis tarkoita tuotteen valmistajan matkimista. Tuotteen tekeminen voi olla tylsää ja se tuottaa ei-niin-kivaa tyyliä tuotteeseen, minkä moni paikkaa ruuan tuomalla jaksavaisella mielellä. Mutta tuote on tehty johonkin tarkoitukseen, tietyn tekemisen välineeksi tms ja se siis sopii sellaista tekemistä sisältävään elämäntapaan, jota siis tuotteen valmistaja ei elä vaan on käsityöläinen, tehdastyöläinen tms. Kuitenkin hänellä voi olla kokemuksen ja taidon tuomaa näkemystä siitä, miten tuota elämäntapaa on hyvä harrastaa ja mitä eri karkeat ihmisryhmät kaipaavat sen tuotteilta. Tuote kai usein yrittää luoda lokeron, jonka suojissa olisi hyvä tuota aihepiiriä harrastaa, esim.t ierttyjen tuotteen muotoilussa näkyviuen arvojen seurassa tai tietyt asiat tuotteessa hyvin huolehdittuina. Tuotteen tyyliä ei siis ole tarkoitettu tarkkaan matkittavaksi, nuorillakaan käyttäjillä, vaan se on ikään kuin ilmaan heitetty pallo: nappaa kiinni ja tee mitä mielit, omalla tavallasi, mutta tähän tekemiseen se sopii. Usein tuotteen tyyli paitsi viittaa ikäryhmään ja sukupuoleen (jotka kertovat elämäntilanteesta ja siis siitä, mitä tuotteelta odottaa, esim. nuori aikuinen juuri omaan kotiin muuttanut, lapsiperhe jolla pieniä lapsia, vanhus, tyttö etsimässä jotakin kivaa omaa elämää aloittaakseen vaikka on vielä lapsi, tms), myös neuvoo taitoja, tyypillisesti että tarkkaan katsoen, tunnelmatajuisesti ja ainakin noin tarkkaan tehden. Mutta se ei siis yritä olla sellainen kuin itse tehty vaate, juuri sopiva, vaan ikään kuin karkea lokero, käyttöesine eikä asuste, tai jos on asuste, niin aika persoonallisella tavalla käytettävä eikä juuri tuotteen perustyylin mukaan kaavamaisesti, luulen.

* * Ä
(21.7.2017   Tietokoneen (tai muun tavaran?) värin ja tyylin valitsemisesta http://feelingcomputers.blogspot.fi/2017/07/user-friendliness-of-present-day.html )

Tästä blogista myöhempää
" Ihmisen näkövinkkelistä sanoisin, että rahavarojen puute usein aiheuttaa ihmisille pakkotilanteita, kai maanviljelijöillekin, ja se kostautuu niin maanviljelijöille kuin eläimillekin. Pakkotilanteita vähentää, jos on itse niitä uomia, mitä ihmiset yleensä toivovat elämiltään ja yhteisön toiminnalta noilla seuduin ja mitä arvoja arvostavat, mitä tekemisentapoja yms, jos siis on harmoniassa ympäristön kulttuurin niiden uomienkanssa, joita elelee, mikä lienee lähinnä kysymys siitä, että valinnat pitäisi tehdä haaveiden mukaan, niin on herkempi muidenkin haaveille ja sitäkautta sille, miltä kohden ja missä saa tukea, mihinja mihin tapaan, ja mitä taas hienotunteisesti pitäisi välttää."

perjantai 4. marraskuuta 2016

Metsittämisen ja maallemuuton ohjeita tarvitaan

(Savonlinnan keskustaa Olavinlinnan tienoilla)
Kun vihreät kerran kannattavat luonnonläheisempiä elämäntapoja ainakin yhtenä vaihtoehtona, olisi olennaista huolehtia ainakin aika isolle osalle kaupunkilaisista niitä mahdollisuuksina. Se ei ole samaa kuin maallemuuton tukeminen noin vain, sillä maalla asuu monta kaupunkielämän piirteistä haikailevaa, eikä se ole vain maalla ja kaupungissa asumisen eroa vaan sitä, että yhdeltä pohjalta ponnistaen, jollei siihen lokeroon sovi, niin kaipaa muunlaista, ja jos on mahdollisuus valita muutaman erilaisen vaihtoehdon tienoilta jokin oma vaihtoehto, niin se on helpompi kuin yksi vain tai joko-tai. Eli maalla kasvanut ei jaksa loputtomiin kiehtoutua käytännön taidoista ja muutamasta hassusta puusta, jollei ole sitä tyyppiä, mutta kaupungista maalle haikaileva voisi siinä viihtyä, aina olla uutta kiehtovaa opittavaa käytännön jutuissa ja luonnossa, ja muut taidot jo kaupunkiaikana opittuja. Kaupungista maalle muuttava olisi siis kulttuurillisesti erilainen, mm maalla viihtyvä eikä maalaiselämään pottuuntunut. Myös hänen suhteensa kaupunkiin ja taajamiin olisi erilainen ja erilaisia hänen käyntinsä isommissa paikoissa. Myös hänen sosiaalisuudent yyppinsä on erilainen. Siksi maallemuuttajien olisi parempi asua keskenään ja maalta kotoisin olevien maalla vielä asua haluavien keskenään, niin eivät vetäisi eri suuntiin. Turvallisuuden perustana oleva kulttuuri ja luonteenlaatu sekä arvot ja arviot ovat erilaiset maallemuuttajilla ja maalta kotoisin olevilla.

Tein laskelman ihmissyöjäheimosta. Kymmenen lasta keskimäärin per aviopari tekisi viisinkertaisen väestönkasvun, mikä tarkoittaa, että väestön pitämiserksi ennallaan kukin ihmissyöjäheimon aikuinen jäsen saisi elämänsä aikana tappaa neljä-viisi heimon jäsentä, esim. siis yhden kerran kymmenessä vuodessa, jollei muita kuolinsyitä olisi ja keskimääräinen elämänpituus olisi 50 vuotta aikuisilla. Eikö tuo toisi maineen "on murhia" eikä ihmissyöjäheimon mainetta? Voiko ihmissyöntiä siis olla vain suurilla muuttovoittoalueilla ja paikoissa, joissa moni käy, jos siellä on ansa? Ihmissyöjien maineessa ovat mm alkuasukkaat. Onko alkuasukkaiksi haluavia kovin monta? Pitäisikö alkuasukkaaksi haluavien ostaa tai vuokrata maata ja metsittää sitä, luonnontilaistaa, olla jotakin luonnonsuojelijoiden sukulaisia omilla (tai vaikka jonkin yhdistyksen ylläpitämillä) alueillaan, joita olisi monin verroin alkuasukkaiden nykyisiin maihin nähden? Tarvittaisiinko siis erityisesti metsittämisen, puistojen laatimisen, perinteikkäämpään maatalous- yms elämäntapaan siirtymisen ohjeita, lähinnä kai luonnonsuojeluhenkiseen mutta maanviljelijöiden taitoja omaavaan?

Ja maalta kotoisin olevat tarvitsisivat kaupunkeihin muuton ohjeita.
Ammattialan vaihdosta omaan kaukaiseen rakkaimpaan haaveammattiin tai muutamaan sellaiseen olen kirjoittanut ohjeita pitkästi Haaveammattiin-blogissani http://nopeaoppisuus.blogspot.fi .

(Yleensä jos pännii, niin se johtuu siitä, että elämän olosuhteet ja elämän kuviot ovat jotenkin peilessä. Yleensä se kai johtuu siitä, että on yrittänyt ihan samaa ratkaisua kuin kaveri tai naapuri, eikä se tietenkään ole eri ihmiselle yhtä lailla sopinut. Tarvittaisiin isosta mahdollisuuksien kirjoita vapaasti valitsemista omien mieltymysten perusteella, ei taktisesti vaan huojentunutta oloa, mielihyvää, rattoisaa aikaa ja kiinnostavaa tekemistä tavoitellen. Esim. ettei vain muuta johonkin kaupunkiin vaan että kuulostelee, minkä meininki viehättää, mitä ammattialoja pitää elämässä hyväätekevinä itse eikä ympäristöltään arvostuksia perusteluineen kopioiden, mikä olisi sivistynyt tie omalle elämälle, ja valitsee ainakin pidemmän päälle asuinpaikkansa sieltä. Ja ammatissa, harrastuksissa ja ihmissuhteissa sama: valitsee vapaasti niin kuin kaupungissa voi, niin kuin yhteiskunta pyrkii tukemaan.)
Katso myös http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2013/11/ela-ja-anna-toisten-elaa.html

Jolleivät ihan korvessa niin monet viihdy ja on turvatonta eikä taloudellisesti kyllin kannattavaa, ja jos maalle muutajia on enemmän kuin poismuuttajia, niin silloin kai pitäisi kehitellä tiheämmän maaseutuasumisen ja puisto- ja viheraluemaisemmankaupunkiasumisen muotoja.

(tavallisen paikallisbussilinjan päässä olevilta talleilta Savonlinnan Pihlajaniemessä, esteratsastuskisojen aikaan)

Sosiaalisen silmän kehittämisestä

Kullakin ihmisellä on arvionsa muista ihmisistä ja niinpä he kohtelevat kutakin ihmistä eri tavalla, esim. käytännönläheistä käytännönläheisen tapaisella tavalla, tavanmukaista tavanmukaista muistuttavalla tavalla, jne. Niin siis heillä itsellään ja kullakin muulla ihmisellä on repertuaarissaan monta erilaista lähestymistapaa, jotka eivät kaikki socvi kuhunkin tilanteeseen yhtä hyvin. Mutta näin sen mukaan, miltä kannalta itse asioita lähestyt, niin (lähinnä uudet tuttavasi, jotka tämän kerran perusteella muodostavat mielipiteensä siitä, millainen olet,) ihmiset kohtelevat sinua eri tavoin, lähteät sosiaalisessa kanssakäymisessä eri uomille lähestymistapasi mukaan, sen mukaan, minkä tyypin ihmiseksi sinut tuossa aiheessa arvioivat.
Kantavimpia ovat yleensä sellaiset lähestymistavat, joihin kullakin on oma hyvä idea,oma hyvä osaaminen tukena, eli ne ovat siis pikemminkin perheyhtäläisiä keskenään kuin saman kaavan mukaan tehtyjä.
 (Olavinlinna Savonlinnassa)
Eri ammattialoilla on eri ammattitaitonsa arvoineen, elämänpiireineen ja tyypillisine sosiaalisine meininkeineen, minkä yleensä voi hahmottaa henkilön ulkonäöstä ja tyylistä, lähestymistavasta yms. He siis ammatikseen huolehtivat eri asioista ja ovat virittäytyneet moisen työn vaatimuksia tärkeinä pitävään vinkkeliin aika lailla kokoaikaisesti. Heihin perustaen saisi siis erilaisen yhteiskunnan (ihmisten ajattelussa eri kokoluokka, vastuunkanto eri asioissa, ajattelutyyppi tai työmäisen muun huolehtimisen kohde erilainen, eri määrin itsenäinen, eri määrin huolimaton, eri sosiaalinen maailmankuva, eri ikäryhmä kenties, eri itsestäänselvyydet), jossa muident yyppien asiat olisivat vain ostettavina työsuorituksina. Vastaavasti eri kulttuureilla on meininkinsä, joka huolehtii tietyt asiat ja jättää tietyt rempalleen pois haittaamasta menoa. Siksi jotkin asiat olisi huolehdittava globaalin sijaan työsuorituksina jonkin hyvin osaavasta kulttuurista kullekin muulle. Esim. yhteiskunnan kokonaisuuden osien yhteensovittaminen saattaisi olla suomalaisten vahvuuksia. Osaisivatko saksalaiset substantiivivoittoisen kielen käyttäjinä lajittelun vaatimat luokitukset ongelmattomasti?

tiistai 1. marraskuuta 2016

Taustaani

Olen tavannut olla kokonaiskuvin ajattelussa etevä ja kiinnostunut olennaisuuksista ja maailman suurista kysymyksistä. Vihreiden toiminnassa oli mukana 1990-luvulla Helsingissä Dodon keskusteluryhmissä. Mutta puoluekannaltani kannatan useampaa puoluetta ja olen harrastunut monenlaisesta, mm luonnosta, taiteista ja uskonnoista.

Oma vastaukseni ympäristökysymyksiin on kannnattavuusnäkökulman ja terveiden elämäntapojen yhdistelmä elämänmyönteisesti ja kokonaiskuvallisesti:
vanha suomenkielinen tekstini (pikemminkin jaottelu, jokin kirjoitelman tapainen)  "Ihmiskunnan kohtalo ja suurten systeemien kehitys" sekä sen motivoimana kirjoittamani e-kirjani http://2013paradise.blogspot.fi
mitä sitten olen yrittänyt kehitellä käytännön kannalta blogissani http://paratiisiteoria.blogspot.fi mutta se on pikemminkin assosioimista kuin objektiivista ajattelua.

Olen alun perin Helsingistä kotoisin ja asunut nyt 7 vuotta Savossa Savonlinnassa, missä vaikuttaa olevan paljon vaarallisempaa, etenkin murhia. Vastuuntunto tuntuu täällä olevan eri sorttia kuin pääkaupunkiseudulla. On kuin olisi maahanmuuttajien seassa, joilta puuttuu suomalainen kulttuurillinen viisaus yhteiskunnassa elämisestä mutta jotka ovat harrastaneet taiteita & uskontoa taalla, jonka kai oli tarkoitus valmistaa suomalaisen kulttuurin ratkaisujen oppimiseen kykeneväksi, mutta tuon opiskelun oat jättäneet pois, mistä rosvot, murhat, täyslaidallisuus, kotona oleilu. Mummolamaisuutta vaalitaan ja oopperamaisen tason taitoja (kesäisten oopperajuhlien myötä) ja niin seutu on taitaan gurun tapaan vastustuskykyinen mutta samalla tavallisesta meiningistä pihalla. astuuntuntoiset teot niin ikään oat taitavan työsuorituksia esim. taiteen alalla tai matkailun ja käytännön taitojen, eivät tervehenkisen yhteiskunnassa asumisen hengessä vaan "homma kaatuu niskaan" tilanteessa jyräään dominantisti käyttäytyän osaavan ihmisen tapaista, kun sellaisia on monta kukin tahollaan kuin kasa tai rykelmä. Eli tavallaan saadaan kaunista aikaan ja suurempia kuin pääkaupunkiseudula ja toisaalta tavalliset hyvät puolet puuttuvat, kun isovanhempien iässä olevat eivät jaksa koulun heikoimpien oppilaident yyppistä koulun yms kannattamista vuosikymmeniä sen jälkeen kun kouluopintojen aika oli ja niiden taso ylitetty. Puutteet vaikuttavat ruotsalaistyyppoisiltä, mikä saa ajattelemaan, että ruotsalainen vaikute ei tee hyvää Suomessa, tuskin muuallakaan monessa paikassa, sillä se ei korjaa pohjia myöten vaan totuttaa pelkkään kaunisteluun korjaamatta asioita oikeasti, korjaamatta pahimpia pois ja tuomatta ihmisille omaa viisautta ja elämänviisautta.