sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Kierrätys, ja kasvissyönti




Vuodelta 2015

Mietin tässä kierrätystä, siitä tiedottamista, kun tiedotteiden
huonouteen ainakin minulal aikanaan kierrätys osin kompastui, ja myös
sen hankaluutta, mihin kai taidemaalausharrastus voisi auttaa, kun
maalataan tekemisentapoja, hyviä ohjeita muille.
Sen sijaan, että tähän pahvit, tuohon lasi jne, niin pitäisi olla
mielikuva siitä, millaiset kelpaavat, kun yleensä lsitoja ei muista
että mikä minnekin. Ja tarttisi olla mielikuva kierrätyslaitoksen
toiminnasta, että miten tehdään uusiomateriaalia tai energiajätettä
poltetaan, jotta tietäisi, mikä on mitenkin tärkeää huolehtia.
Ympäristöväessä oli kanssa väkeä, joka halusi elää kituuttamalla tai
tosi nuukasti ja toimia siinä mallina muille, mutta ei se ole mikään
jaksavaisuuden tie, ei tulevaisuuden suuria uomia, jos
ajatusmaailmakin menee koulumaisemmaksi ja siis ankeammaksi. Pitäisi
olla mukavia käteviä teitä ja paljon materiaalia siitä, mikä on
mitenkin tärkeää trai olennaista. Toimiiko kierrätys nykyisin vai
pilaako vääränlainen materiaali sen laitteet ja siis kannattavuuden?
Ja hehkulamppudirektiivin kaltaisia mokia olis karsittava pois edes jälkikäteen.
Luomuruuassa on sama juttu, kun se ei ole niin terveellistä, kun
maanviljelijät ovat siinä käyttäneet salaa torjunta-aineita ihan
liikaa, jatkuvan pienen sijasta suuren kerta-annoksen.

Noissa mittasuhteissa olisi hahmotustapaa parennettava myös käytännön
kierrätyksessä. Jos esim. joku keksii kätevän tavan huolehtia jostakin
kierrätyksen osasta, tekee se sen, että lähes kaikki huolehtivat sen
osan suurin piirtein kunnolla eli lähes "100%" tulos, kun taas jos
kierrätys on hankalaa ja vain tunnollisimmat siitä huolehtivat ja
väsyvät siihen, tekee se tulokseksi tunnollisimmat osan aikaa ja
loppuun väsytettyinä eikä muita. Jos esim. itse ryhtyy 100%
kavissyöjäksi, tuo se vain yhden kasvissyöjän, mutta jos keksii kivan
tavan olla vaikkapa 50% kasvissyöjä, voi se vähentää kaikkien yhteisen
lihankulutuksen suunnilleen puoleen.

Jotkut ymmärtävät paremmin ympäristöasioiden tärkeyden. Heillä on hyvä
ymmärrys eivätkä niin ole muistinvaraisia näissä asioissa. Niinpä he
haluaisivat ymmärryksellä tavoitettavia ohjeita ympäirstöasioihin,
eivät hankalia muistettavia. Toisilla taas on taipumus selviytyä
elämässä muistin eikä ymmärryksen varassa ja he haluavat mieluummin
pitkän listan kuin ymmärrettäviä asioita ja niin ympäirstöasioiden
tärkeys jää heillä ehkä toissijaiseksi.
Moni kierrätysohje on kai jätteenkäsittelyä koskevaa tietoa luettua
tai kuunneltua laadittua. Mutta silloin se ei jäsenny lukijan
kokemuspiirin mukaan. Lukija haluaisi selkeitä kokonaisuuksia, joissa
on kunkin kokonaisuuden yhdistävä idea ja erilliset kokonaisuudet
saavat olla eri ideoilla, jos niitä kertovan kirjallisuuden tapaan
kuvataan niin että luykijalle syntyy kuva aihepiiristä.
Joskus minulla oli jätteenkäsittelyä koskeva ohjevihkonen, jossa
eläinaiheinen piirroskuvitus, mistä tuli ikävä mieli. Parempi kuvitus
olisi pulloja, purnukoita, sanomalehtiä, omenanraatoja ym. oikeasti
kierrätettävää, ja tyyliltään ok suomalainen suomalainen ymmärrettävä
eikä kumma tai liian ruokakeskeinen, sillä eihän jätettä tee mieli
syödä, muttei nuukuuskaan viehätä, joten mukava, kätevä, joutuisa,
hyvin mittamäärät arvioida osaava käytännön ihminen, jolla muu elämä
olisi tärkeä, olisi paljon parempi malli. Eikö vaikka Saksassa tai
jossakin muualla Euroopassa ole jo hyvin toimivaa
kierrätysmateriaalia? Josko käännättäisi sellaista?

Voikohan olla, ettei tuollainen sinällään informatiivinen vihkonen,
jotajoskus luin ja jossa oli niitä eläinhahmoja, ettei se sovi olemaan
kierrätysohje vaan se on kaatopaikan kierrätysohje, joka kertoo, että
tällainen on kaatopaikka ja näin toimii jätteenkäsittely. Mutta
kierrätysohje pitäisi olla erikseen, asukkaan ja saartalouden
näkökulmista laaditut kivat, kätevät, sotkemattomat, tavalliselle
elämälle ruhtinaallisesti tilaa jättävät, tunteiden ja viihtyvyyden
kannalta mukavat, pikemminkin Niksi-Pirkan ja köksänkirjan tapainen
kuin jätteen näkökulmaa ollenkaan käyttävä. Sii ssiisti, mukava,
elintilaa antava, kätevyyttä opettava, monenlaiselle elämäntavalle
tilaa jättävä, nämä ovat ympäristöasioiden motivoimia tekoja eikä
sinun tarvitse muuttua roskaksi kuten kaatopaikalla
tutustumiskäynnillä ehkä. Ohje voisi kertoa, millainen on ok
kierrätykseen ja millainen taas täytyy heittää roskiin, siis
näkökulmana että haluaa kierrättää mutta saa olla hiukan laiska.

Erityyppisillä ihmisillä on kullakin oma toive-elämäntapansa ja
ajattelutyyppi sekä arvot, jotka käytännössä vaalivat sitä muita
ajattelutyyppejä, siis muille sopivaa heille itselleen sopimatonta
elämäntapaa vastaan. Siksi vihreiden ajamat asiat menisivät paremmin
läpi, jos niitä omaksuakseen riittäisi omaksua käytännön tieto ja
muutamat helpot käytännön jutut eikä tarvitsisi edes osaksi aikaa
vaihtaa omaa ajattelutyyppiään vihreiden kanssa keskustelevaiseksi ja
siis vihreiden elämäntavan kopioksi vihreille tyypillisine
puutteineen.
Vihreiden oletetaan olevan nuoria. Nuorille sallitaan monta virhettä
mutta edellytetään, että heti kun he huomaavat virheensä, he
lähtisivät korjaamaan niitä kunnolla sekä itseltään, vihreiltä että
tuttaviltaan. Jos ja kun minkä hehkulamput lämmittävät niin on poissa
lämmitysenergiasta, niin hehkulamppudirektivi ei säästä yhtään
energiaa. Ja senkä vuoksi naapurini täällä Savonlinnassa sitten
joutuvat istumaan pimeässä pitkät talvi-illat ja yöt?! Eikö tämä ole
poliitikkojen hoidettavissa oleva asia vai onko se poliisin asia
korjata?!

Kasvissyöntikysymykseen vastaus saattaisi olla ilmasoon sopiva
perinneruoka, joka kai on pitkälti ollut kasvisruokaa perinteisistä
vihanneksista yms.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti