sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Paratiisiteoriani

Oma vastaukseni ympäristökysymyksiin kannattaa objektiivisin kannattavuusperusteluin terveitä elämäntapoja ja tervettä luonnontilaista maailmaa, kutsuen näitä paratiisiksi:
Paratiisiteoriani esittely


Miksi näin: http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2015/05/kaikki-linjaukset-yhteen-sovitettuina.html ja
paratiisiteoriakirjani (kokoelma) http://www.angelfire.com/planet/paradisewins/2013paradise.rtf

Vanha tekstini linkillä http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2015/11/ihmiskunnan-tulevaisuus-ja-suurten.html

Terveiden luonnollisten elämäntapojen työtehoa nostavasta vaikutuksesta http://workandfreetime.blogspot.fi + kijralinkki

Vihreän teknologian kehittämisestä

Vihreän teknologian kehittämisestä: ihmisten löytämisestä ja älykkyyden kohottamisen ohjeita 
kesäkuussa 2016

Ympäristökysymykset kaipaavat vastauksikseen vihreää
ympäristöystävällistä teknologiaa yms. Perinteinen teknologia
rakentaa, mitä osaa ja mikä toimii, kun on annettu tietyt
rakennuspalikat, muttei ota ympäristöä huomioon. Teknologian
kehittyessä kehitetään myös ajastimia ym säätöjä sekä navigaattoreita,
kuvan tunnistusta yms, mikä mahdollistaa koneen sovittamisen
ympäristöön ja tekee samalla sen, että insinöörien ajattelutavat
alkavat ottaa koneen toimitaympäristöä huomioon. Perinteisesti
objektiivisen kuvan ympäristöstä rakentelun tarpeisiin on tantanut
tiede, nimenomaa luonnontieteet. Uusien laitteiden ja niiden osien
keksiminen sen sijaan on yksilöiden kekseliäisyydestä kiinni.
Parhaiten keksiliäitä ovat yleensä omin päin tekevät, joilla on paljon
etäisyyttä urautumiseen ja joiden oma mielenkiinto yhdistää rakentelun
tavoitteineen muuhun elämänpiiriin ja koko maailmankuvaan
aihepiireineen. Vihreät usein tekevät sen virheen, että olettavat
vihreän teknologian kehittämisen olevan kokopäivätyötä teknologian
parissa, kun taas arvelisin oman kokemukseni perusteella, tosin
enemmänkin filosofian alalta, että paras tulos edellyttäisi työtä
teknologain parissa yhteensä vain joitakin minuutteja kuukaudessa.
Hyvä keksintö on usein vain assosiaatio jostakin toisesta aiheesta
rakentelun laajaan aihepiiriin, se siis tulee muiden elämänalojen
myötä eikä sen, missä ollaan jumissa, ei niin uusien asioiden kanssa
tekemisissä. Kanssa jos lukee kirjoista tms mitä aihepiiristä nyt jo
tiedetään, helposti urautuu samaan näkövinkkeliin, samoihin
rakennuspalikoihin, samaan lähestymistapaan, samoihin hankaluuksiin,
samoihin jujuihin, eli ei kekisi mitään uutta vaan on kuin
huonolaatuinen kopio opettajastaan. Perinteisesti ympäristöön
liittyviä rakenteluongelmia ovat ratkoneet maanviljelijät, esim.
harrastuksenaan. Heistä kai olisi tähänkin paljon apua, olisivat se
luonnollisin ryhmä tähän aihepiiriin.
Olen laatinut paljon älykkyydenkohotusohjeita ja joitakin
ongelmanratkaisuohjeita siinä seassa:
http://pikakoulu.blogspot.fi koko blogi
http://www.youtube.com/khtervola soittolistat ajattelua, taitoja ja
tunteiden (mm tunnelmataju ajattelun osana) rationaalisuutta sivuten
http://nopeaoppisuus.blogspot.fi
Taiteiden harrastaminen usein parantaa ajattelukytkyä ja
ongelmanratkaisukykyä, jollei lakkaa huolehtimasta perustason
kunnollisuudesta ym väliin jäävien tasojen laadusta
http://musiikkipaivakirja.blogspot.fi ja
http://akvarelliblogini.blogspot.fi ja
http://taiteelliseksi.blogspot.fi ja http://tanssitanssi.blogspot.fi
Terveellä tavalla tekeminen on yleensä rtaidon perusosasia
http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html
Tunteet taitotason nostajina http://workandfreetime.blogspot.fi
http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi

4.2.2017   Ympäristöteknologiayrityksissä, missä tarvitaan uusia ideoita, kannattaisi kussakin ehkä satsata yhden osa-aikaisen työntekijän palkka, tai mikä summa nyt hyv'ltä vaikuttaa, siihen, että palkitsisi eri alojen ihmisiä uusista hyvällä osaamisella laadituista ideoista, mikä nyt lupaavalta käyttöön vaikuttaa, avaa uusia hyviä mahdollisuuksia tuontapaiseen teknologiaan tms, niin palkitisisi näistä kutakin vaikkapa 100e tai 150eurolla, aika montaa aika lyhyenä aikana (ehdotusten määrästä riippuen), vaikkapa kymmentä, jotta ujokin uskaltautuu mukaan. Olisinettisivulla, jonka löytää haulla "ympäristöystävällisen teknologian kehittäminen" tms millä nyt hakevatkaan ne, joilla omia ideoita olisi tai syntyisi. Voisi olla tietoa aihepiirin perusasioista siinä myös. Ja hyvät ehdotukset voisi postittaa keskusteluryhmään, jossa olisi sekä jako aihealueisiin että yleisempää aluetta, olisi aihepiiriä laajemminkin niin edistetty.
(Itselläni ei ole ideoita teknologian kehittämisestä koskaan ollut, sillä ajatukseni liikkuvat paljon yleisemmällä ja elämänfilosofisemmalla tasolla enkä ole teknologian kanssa etevä. Mutta tulevaisuuden tietokoneista hyvin yleisellä tasolla ( http://feelingcomputers.blogspot.fi/2011/08/far-future-with-computers-what-will.html) olen kirjoittanut, ja ajattelukyvystä (katso ylimmät linkit) toki.)
(Mutta täytyy ottaa huomioon, että huonopäiset ja insinörisuuntautuneet usein pakottavat muita insinöörialoille, mikä ei tietenkään lain mukaan ole sallittua. Siksi olisi hyvä harrastaa useampaa aihetta eikä vain ympäristöteknologiaa, jollei ole insinöörialoista pitävä.
Ja että joistakin ympäristöasiat kuulostavat nössöltä ja siksi koko porukka poistettavilta.)
Tässä ei siis ideana ollut kilpailu kannustimineen, vaan palkka tehdystä vain vähän aikaa (vain minuutteja) vieneestä työstä, jossa onnistui.

Earth hour, symboliikka, ympäristöasioista rukoileminen, maailman ongelmien ratkomisesta


Olen alunpitäen Helsingistä kotoisin ja asuin siellä yli 30 vuotta.
Lisäksi vanhempani olivat kovin akateemiset, niin että tiedän, ettei
niillä taidoilla mietitä symboliikkaa ja vieraiden ryhmien näkökulmia
melkein mitenkään. Eli tässä siis jotakin, mitä olen isolta osin
Savonlinnassa asuessani ja taiteita harrastaessani sekä uutisten kuvia
seuratessani oppinut, mikä voisi liittyä siihen, mikä olisi hyvä tapa
viettää Earth Hour ia.
Savonlinnassa tuntuu olevan paljon murhia. Kenties kireisiin
koulumaisiin venäläisiin, suomalaisiin, kiinalaisiin etc kyllästyneet
tiesminkämaalaiset listivät noita harminkappaleita pois päiviltä.
Koulu on ehkö tavalklaan tarpeen, tarvitaan asiaperspektiivin
ymmäörtämisen ja sen huomioonottamisen taito. Mutta koulua on liikaa,
fiksu koulussa vuosia kärsinyt ei halua lapsiaan kouluun, oli miten
oli. Tyhmien koulua rakastavien diktatuurissa kärsivät viisaat.
Monessa maassa se kai johtaa siihen, että heitetään koulu yli laidan,
ei lueta, ei olla tekemisissä akateemisten kanssa. Ei laiteta lapsia
kouluun, mutta voidaan kaunistella koulunkäyntitilastot. Fiksummille
sovitettu koulu ei toisi samaa ongelmaa. Koulujen opettajiksi haluavat
eniten harjaantumisluokkalaiset ja koulun viat ovat sellaisia
mielettömyyksiä kuin harjaantumisluokkalaisten tavalliset piirteet.
Ajattelussa on tärkeää muodostaa kokonaiskuva, siis rakenteet ja
materiaalit sekä laajemman ympäristön hahmottava maisemakuva kustakin
aiheesta. Se on näköhahmotuksen ja tunnelmatajun alaa. Se harjaantuu
valoisassa. Pimeässä kulkeva on kömpelö ja voi törmäillä.
Kokonaiskuvaton on samaan tapaan kömpelö ja sokko. Hän törmää toisiin
ja asianhaaroihin arvaamatta, ennakoimatta, sumplimatta maisemaa niin
että kukin asia on ja pysyy hyvällä tolalla. Niinpä hän tulee
tehneeksi pahaa. Pimeän viehätys on lähialueeseen, kenties
elämänviisauteen keskittyminen ja lepo. Se ei sovi koko maailman
ajattelemiseen, sillä näköhahmotus tukee ajattelukykyä ja pimeässä se
on kovin summittaista. Earth hourin avulla voisi kasvaa kohti
ympäristöasiain ymmärrystä, olisi ylevä aika sille omistettu,
keskustelua, valoa. Mutta pimeä sopii vain murhiin, kuten luonto
meille opettaa, tai kehtiysmaiden syrjäkujat. Elämäntapamuutoksia ei
tee lämpimässä lösien kynttilänvalossa ruuan ääressä tai naiden, vaan
reippaillen aitit auki viileässä, laajemman maailman kanssa
tekemisissä ollen mm maisemia katsellen ja kulkien, ollen toimelias ja
liikunnallinen. Jos haluaa olla nurjamielinen, kääntää valot pois ja
istuu synkkänä pimeässä. Jos haluaa sivistää itseään, tarvitsee
valoia. Vihreä kenties keskustelee ympäristöasioista toisten vihreiden
kanssa Earth Hourina, mutta ei ollenkaan vihreä, joka sosiaalisesta
paineesta kääntää silloin valot pois, luultavasti nai ja naimisen
muistaa mies paljon pidempään kuin keskustelun aika tutusta aiheesta,
joten pimeys tekee painotuksen vastustajille, vahvan tunnepainotuksen,
joka samalla on henkilökohtaiseen elämään ja omiin arvoihin päin, kun
taas ympäristöasiain kannattajat ovat vain lättän' puhetta.
Ihmisillä ja eläimillä on ulkonäkö luonteenlaatunsa mukaan, kertoen,
millaisia ne ovat, mitä tekevät, miten elävät, miten niin eläessä käy.
e tekee mahdolliseksi levittää niiden mielipiteitä, elämäntapoja ja
arvoja, niiden vahvuuksia. Jos niillä olisi vaikkapa vihollisensa
ulkonäköpiirteitä, vihollisen olisi helppo hyökätä eivätkä he saisi
omaa asiaansa ajettua vaan painopiste olisi siirtynyt vihollisen
asemaa tukevaan suuntaan. Maailma on suuri, kukin on omanlaisensa,
eivät vastustajat katoa siksi, että yksi ryhmä liennyttää jotakin
virallista kantaansa tai kielenkäyttötapaansa, vaan aina on uusia
etäisempiä ryhmiä, ainoa merkityksellinen olisi oma missio, oma
vakaumus, oma elämänviisaus, kyky olla mallina muille yhdessä asiassa,
jota hyvin osaa ja kyky olla laajentamatta tuota mallia olemista
asioihin ja asioiden puoliin, joita ei osaa.

Jatkaisin tuohon vielä, että joka maa, joka kulttuuri on omanlaisensa.
Miltä asiat näyttävät Suomessa, eivät ne näytä muualla. Mediaa ei
loppujen lopuksi ole paljon, vaan on yksittäisiä näkökulmia eikä
lopullinen totuus. Joka kulttuurin näkökulmalla on omat tärkeät
kysymyksens joista se pyrkii huolehtimaan ja joissa olemaan kenties
maailman paras. Mutteivät nuo viereisessä maassa ole samat tärkeät
kysymykset vaan jotenkin eri käsittein, sitä toista maata painottaen
tehdyt. Jos vaikkapa katsoo oman harrasteyhdistyksensä ruotsalaista
sisarversiota, niin se kyllä teksteissään mainitsee samat asiat, mutta
jotenkin eri termein ihan kummasti ja näkövinkkeli on jotenkin
toisenlainen, Ruotsi-keskeinen. Ei se siis kilpaile samoista asioista,
saati sitten kauemmat maat. Vastaavsti jokaisella on omat
haaveammattinsa ja lempiujuttunsa, joista perheenjäsenet kenties
tuumivat, että "ai sä tota taas", tai "et kai sä taas tota tee".
Järkevintä olisi, jos ne olisivat sen imisen työ, jonka hän hoitaisi
yhteisen edun eteen ammattitaidolla ja saisi siitä palkan. Vastaavsti
kai ympäristöasiat voitaisiin hoitaa yhteisen edun eteen työnä, jos
ammattitaito olisi kyllin hyvä eikä liian sinisilmäinen sosiaalisissa
asioissa, tiedonlähteissä jne käsitelläkseen noin isoja rahoja ja
intressejä. Jollei jokainen halua osallistua ympäristöasioihin, niin
se luultavasti johtuu heidän erilaisesta suuntautumisestaan, eri
mukavuusalueestaan ja aivan erilaisesta maailmankuvastaan, joka vaalii
eri ammattialojen ja kulttuurien pääkohtia. Suomalaiset vaalivat
ympäristöasioita mutteivät ole taitavia pitämään haloota. Ehkä
suomalaiset voivat työnään huolehtia niistä jonkin osan
ammattitaidolla kuntoon ja muiden ei tarvitse kuin lukea jokin
yhteenveto, tarkistaa tietoja yms, vaikka toki moneen kertaan
tarkistettuihin ja hyvin ymmärrettyihin tietoihin täytyy ammattitaidon
yltää hyivn.

Imagokysymyksissä ja tiedottamisessa ei kai ole tarkoitus koulutyyliin
luoda kuvaa asioista, ei siis kannattaa koulua aikuisillekin ja
vapaa-ajallekin, vaan luoda kiva chapluuna, vähän niin kuin jonkin
kivan harrastuksen teoriaperspektiivi ja peruskäytännöt, johon on kiva
lähteä mukaan ja joka on hyvin perusteltu ja monien monelta kannalta
kunnolla miettimä, ei siis vailla käytännön kokemusta mietitty. Kuvan
aihepiiristä kuuluisi kuvastella aihepiirin ja sen ilmiöiden henkeä,
siis positiivisen harrastamisen henkeä, esim. että tuntein reagoidaan
ja ollaan viisaita eikä että hyi tuollastaki on jotkut tehneet
maailmassa, nyt me kyllä vastustetaan sitä, vaan että viisaus määrää
tyylilajin ja tekojen tavoitteena ja kriteerinä olevan laadun. Hyvä
viesti on helppo ja nopea, esim. "tulevaisuuden turvaaminen". Sen
ymmörtää ilman aiempaa kokemusta juuri tstä näkökulmasta ja jos on
kiinnostunut kuulemaan lisää aiheesta, niin muutamalla ilmaisulla
oppii lisää positiivisesta näkökulmasta katsoen, johon on helppo
lähteä mukaan vaikka olisi väsynyt tai ravisteltu. Ei siis "tätä
kamalaa" vaan jotakin ylentävää ja kamaluudet voi jättää niille
kommunikoidessa, joista tuntuu, että virheet on kuvattava kovin
selkeästi, jotta ne huomattaisiin, mutta siihenkin viisas kurssi
neuvottuna ratkaisuksi. Muut taas osaavat usein hahmottaa isomman
kimpaleen kerralla, osin sosiaalisten vaikutelmien kautta, ja he
toivoisivat tilanteenkuvauksen kanssa yhtä aikaa jo ratkaisua mutta
ratkaisupainotteisesti, ja jollet osaa mutta tärkeä asia, niin
olettaisivat, että sinun olisi käännyttävä uskonnon puoleen.
No jaa, en näitä niin osaa, mutta jollette tekään niin hyvin, niin
ehkä on väliä sillä, että nakerran hiukan alkua kysymykseen edes
joltain puolen.

Tuossa ympäristöasioista rukoilemisessa ei siis käsittääkseni
rukoilla, että toivottavasti ympäristöasiat saataisiin maailmassa
ratkaistuksi vaan "miten minä nyt saisin nämä käsillä olevat
ympäristökysymykset itse ratkaistuiksi, esim. tuttavieni tuella".
Rukoilu auttaa näkemään uusia ratkaisumahdollisuuksia, olemaan avoin
uudelle urautumilla pysymisen sijaan ja myös muilta tulleille ja muun
tyypin ratkaisuehdotuksille.

Tuosta rukoilemisesta vielä: Siinä siis rukoillaan, "miten minä nyt"
eikä "tässä ja nyt", koska uusien ratkaisujen löytäminen ja käyttöön
ottaminen, niihin lupaaviin ratkaisujen lähteisiin uppoaminen
tarkoittaa näkökulmanvaihdosta, joka yleensä liittyy liikkumiseen:
vaihdetaan paikkaa, niin näkökulma muuttuu luonnostaan, etenkin
voidaan mennä paikkaan, joka vaikuttaa lupaavalta, esim. metsään tai
jonnekin, missä on vehreää.
Ratkaisujen aihiot ovat usein eheitä tunteidenmukaisia kokonaisuuksia,
siis elämänalueita, jotka eheydellään tuovat ratkaisuja, vaikkeivät
kenties olisi sinun tavanomaisia reittejäsi olleet. Ks. kirjoitukseni
http://pikakoulu.blogspot.fi/2013/11/hahmotustavoista.html a
ongelmanratkaisumenetelmä ajattelukurssissani Helppo ja tehokas
objektiivisen ajattelun kurssi
http://pikakoulu.blogspot.fi/2011/11/ajattelukurssi.html .

Tuli tuosta maailman ongelmien ratkomisesta mieleeni, että minulla on
lapsesta asti se vaikutelma, että maailmankuvan vaikeita kysymyksiä on
helpompi ratkoa, kun katselee metsämaisemaa samalla, kun mietti, ja
siinä lähiaikoina myös, esim. miettii minuutin pari metsäretkellä
taukoa pitäessä ja silloin luontomaisemaa samalla ihastellen, ja muun
ajan vain retkeilee ja ihastelee luonnon kauneutta ja täydellisyyttä,
sen harmoniaa ja elämänviisautta, tuntevuutta, tunnelmallista
kauneutta, konkreettisten kysymysten viisaita ratkaisuja.
Pari viimeistä vuotta minulla on ollut, tuoli, jossa yleensä istun,
kun kirjoitan tietokoneella, niin, että siitä näkee pihassamme olevanmetsikönpalasen: mäntykangasta ja muutama koivu reunoilla. Olen
huomannut osaavani ratkoa monia maailman isoja kysymyksiä teoreettisen
ajattelun ja elämänviisauden kautta, vaikak ennen en niin osannut.
Voisiko vihreitä auttaa taipumus katsella metsämaisemaa elämäänsä ja
maailmaa pohtiessaan - ei siis akateemisesti pohtiessa vaan
maailmankuvaansa muodostaessaan ja elämäänsä miettiessä.

Mielestäni myös ympäristöongelmien ratkaisemisessa olisi olennaista
oikea kuva siitä, millaisia kunkin seudun ulkomaalaiset ovat ja miten
elävät, mitkä heidän elämänkuvionsa ovat. Esim. se, millaiset naiset
suhteessa miehiin ovat, vaihtelee suuresti maanosasta toiseen. Vihreät
voisivat ymmärtää etenkin ilmastoerojen vaikutusta kulttuureihin ja
ajattelutyyppeihin. Tropiikissa, missä aina ollaan helteen tapaan ja
yöt ovat pimeät, on vastaavasti sumuisempi pää, lötkömpi olo ja
pimeässä kulkijan lyhytnäköisyyttä sekä turvattomuutta. Helteellä ei
luonnostaan ajatella koulutiedon tapaan, ei Suomen syksyn ja kevään
ulkoilun reippaaseen maisemakatselliseen tunnelmatajuiseen
toiminnantäyteiseen tapaan. Elämäntapamuutoksiin ryhtyminen on
helteellä hankalaa. Vastaavat erot voivat tuoda helteen vaikutuksen
myös sosiaalisten suhteiden tyyppiin ja yhteiskunnan toimintaan. Myös
muut olosuhteet määräävät kultturia paljon (Luin joskus kirjaa Small
places, large issues), esim. Chile pitkänä ja kapeana maana mereltä
laajalta alueelta tulevaa sotilaallista uhkaa vastaan, Sveitsi vuorten
rinteillä, missä on tarkkaan kuljettava,pikkumaat suurten keskellä tai
jonkin alueen ylivoimaisestis uurimmat maat. Kaikissa maissa ei ole
kaikkia taitoja, esim. koulunkäyntitilastoja voidaan valehdella. Eri
kulttuurit tsemppaavat eri suuntiin ja Suomen suunta kuvastelee Suomen
ilmastoa ja Suomen sijaintia muihin isompiin maihin nähden. Muissa
maissa ei ole mielekästä ainakaan vaiuvalla opetella Suomenvahvuuksia, mutta jos keksisi jonkin pienen palasen, taidon,ratkaisun, niin sellaisen voisi hyvinkin käyttää.

Tuosta ympäristöasioiden ratkaisemisen puolesta rukoilemisesta tuli
mieleeni, että kun mainitsin, että olisi rukoiltava, miten minä nyt
saisin nämä käsillä olevat ympäristökysymykset, kentie stuttavieni
tuella, ratkaistua, missä on olennaista näkökulmanvaihdoksen
salliminen ja kuljeskelu tai paikan vaihto viisaudelle otollisempaan,
niin vastaavasti voi paikkaa vaihtamalla, antamalla perspektiivin
liukua toiseksi, lisätä (trai vähentää) kykyään löytää ratkaisuja
niin, että vähän niin kuin eri ammattialan tai eri ikäkauden tapaan
näkee eri vastaukset, koska ajattelutapa, arvot, kokemuksen määrä,
tunteen ja järjen suhde, suhde yhteiskuntaan jne ovat erilaiset.
Voidaan siis ryhmänäkin vaihtaa viisaampaan, enemmän ratkaisuja
löytävään näkökulmaan, jossa epäonnistumisia ei tule niin paljoa. Yksi
seikka on esim. huomata se, että harjaantumisluokkalaiset haaveilevat
eniten opettajan ammatista eli opettajien keskivertotaso voi olla
alhaisempi kuin oppilaiden, jolloin koulusta mallin ottaminen ei ole
yhtä fiksua kuin hyvistä oppikirjoista mallin ottaminen tai luokan
fiksuimmista. Samoin ikä tuo paitsi kokemusta, myös tietämystä siitä,
miten oma ymmärrys hyvin tukee koulumaisesti opittua ja miten
tunteenomaiset näkökulmat liittyvät siihen, mitkä ovat vaikuttaneet
parhailta ratkaisuilta ja miten käytännön tekemiset tukevat ajattelua
ja kokemus ryhmien toiminnasta kertoo, mitä pitäisi etenkin parantaa.

Yksi asia, mikä minua on hämmästyttänyt, on, kun nykyisin asun
Savonlinnassa ja alunpitäen olen Helsingistä, niin Savonlinna on
matkailukaupunki, mikä tarkoittaa, että ruuat hulehditaan hyvin, vähän
niin kuin hyvää ruokaa viikonloppuna
(http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi), ja paikallinen
sanomalehti tarjoaa asiaa taidetapahtumista ja taidekäsitöistä,
mökkeilyyn liittyvien rakennustaitojen ym osaajista yms. Eli
juhlavalla ruualla ladataan voimat ja noustaan ylemmäs taiteen ja
taitavan käsityön tasolle. Vastaavasti maailman ongelmien ratkomisessa
on ihme kyllä auttanut, kun on laittanut ruuan vähän niin kuin
juhlapäivänä ja siitä on sitten ollut tottumus, että saa olla
hienosti, saa laittaa täyden taitotasonsa mukaan parannukset
maailmassa, niin jotenkin on siksi noussut enemmän parhaan
ymmärryksensä tasolle käytännössä sen sijaan, että oma näkemys olisi
jäänyt haaveeksi vain ja käytäntö toisten rupusten kyhäelmien varaan
kuin orjallisesti, niin kuin kai keskusteluorientoituneelle helposti
käy, jollei tavoitella hienouksia. Kanssa auttaa se, kun kirjoittaa
näkemyksensä paperille selittäen sekä sen hienoudet että käytännön
toimivuuden vähän tyhmemmille tai palikkajärkisemmillekin, niin
etteivät he teilaisi koko tekstiä.

Sosiaalisten taitojen oppimisesta

Loppuvuodesta 2015

Olen alunperin kotoisin Hlesingistä a asuin siellä yli 30 vuotta.
Muutaman vuoden asuin Espoossa ja nyt Savonlinnassa. Täältä
Savonlinnasta käsin katsellessani ja Itä-Savon lukijana minusta
näyttää siltä, että pääkaupunkiseudulta ja Hesarista puuttuu
sosiaalinen maailmankuva, kun taas täältä Savosta puuttuu yhteiskunnan
toiminnan tervehenkisyydestä huolehtiva maailmankuva.
Vanhemmillani ei ollut sosiaalisia taitoja mutta arvostivat
luonnontieteitä yli kaiken ja niiden jäykkyys sotki heidän sosiaaliset
havaintonsa ym taitonsa. Itse olen lapsesta asti osannut tehdä
huomioita siitä, miten muuta ajattelevat, mitä ovat tekemässä ja mihin
tapaan ja mitä se vaikuttaa heidän ajattelunsa ja tekemistensä jäljen
laatuun. Samoin olen huomannut, minkä kokoluokan kanssa he kulloinkin
ovat tekemisissä ja mitä asioita vaalivat ja mit' eivät ja minkä
tyyppistä ajattelutapaa kulloinkin käyttävät ja mhin se sopii ja mihin
ei. Vähän yli kahdenkympin iästä ylöspäin minua on kiinnostanut
lahjakkuuksien oppiminen ja myöhemmin eri ammattialojen erot
taidoissa, maailmankuvan laajuudessa ja piirissä, elämäntavoissa,
sosiaalisessa lokerossa jne. Ihmisten välisiä luonne-eroja tuntuu
selittävän se, että he elävät ihan erilaisten pakkojen kourissa: yksi
vain lusmuilee ja toinen on uraputkessa, komas keräilee pisteitä,
neljäs seuraa hyvän elämän ohjeita niitä ymmärtämättä, jne. Eri
ammattialojen, luonteiden, lahjakkuuksien, maiden, kulttuuripiirien ja
asuinseutujen välillä on tällaisia eroja ja ne selittävät kamalan
paljon siitä, mitä ihmiset tekevät ja mitä heitä ei saa tekemään
millään. Tarttisi Hesarin ja suomalaisten/
pääkaupunkiseutulaisten
sosiaalisiin maailmankuviin lisätä tuollaista informaatiota, esim.
ilmaston vaikutuksesta elämänpiirin laajuuteen kuten helle versus hyvä
ulkoilusää maisemakatseeseen ja toimeliaisuuteen vaikuttavat, mikä
tietenkin heijastuu siinä, mikä noiden maiden yhteiskunnissa toimii
hyvin ja mikäö ei toimi sitten ollenkaan. Sieltä kun matkustaa
Suomeen, niin on taustansa perusteella ihan eri taidoilla ja
tottumuksilla ja jos täällä sitten iskee flunssa, alilämpö tms, niin
on vajaakuntoisena entistä itseään tyhmempi ja putoaa vanhoille
tavoilleen ja niin suomalainen yhteiskunta prakaa siitä, missä
ihmisten tyylistä ja luonnollisesta ulkonäöstä, puheessa kierretyistä
asioista ym testeistä ei tunnisteta noita eroja siinä, mistä on
tottunut huolehtimaan ja mistä ei. Jos sosiaalinen silmä olisi
kunnossa, niin nuo seikat voisi ottaa huomioon kuin vanhusten
heikentyneen näön liikenteessä tms tuttua huomioonotettavaa.

Energiansäästömahdolisuus

Vuodelta 2015

Olen pääkaupunkisudulta kotoisin ja asun nykyisin Savonlinnassa. Viime
viikon lopulla talomme vieressä olevan muuntajan viereen tuotiin uusi
samantapainen muuntajarakennus ja asennustyö jäi kesken viikonlopuksi,
muuntajan sähkö kai asennuksen ajaksi maahan johdettuna, joka puolella
ympärillä sähkön tunne. Koirani nukkuivat muovimaton päällä, eilen
vielä tuli maha kipeäksi, kun kuljin muuntajan ohitse. Uusi muuntaja
on kai rikki, mutta valtava sähkönhukka, joka toi asukkaille
venäläistä muistuttavan tyylin: voiko olla, että useissa maissa on
sähkölaitteiden maadoitus pielessä, esim. muuntajasta liikaa sähköä
maahan? Tuossa luulisi olevan valtavan suuren ja helpom
energiansäästömahdollisuuden. Samalla voisi ansaita rahaa, kun
sähköyhtiöt säästäisivät kuluissa ja asukkaat olisivat sähköttömämpääm
asuinympäristöön tyytyväisempiä kuin vanhaan sähköiseen.

Vihreille tarpeellisten taitojen oppimisesta

Vuodelta 2015

Olen alunpitäen pääkaupunkiseudulta kotoisin ja vihreä, mutta
sittemmin muutta nut Savonlinnaan ja vihreä liike on jäänyt kauemmas.
Vihreillä oli hyvä tarkoitus mutta käytännön taitoja ja sosiaalisia
taitoja puuttui.
Perusasia, mikä pitäisi huomata, on, että jos jotain ei tsekata usein
tai jatkuvasti, niin siitä ei yleensä ole huolehdittu mitenkään.
Jollei sinulla ole ihmissilmä kyllin etevä, et voi jättä kaikkea yhden
ihmisen huolehdittavaksi, esim. toimiston, vaan vihreille
tarkoitettujen viestien pitäisi tulla jollekin vihreiden sisäiselle
keskustelupalstalle eikä toimiston sähköpostiin. (Jäsenasiat
erikseen.) Muuten ei synny keskustelua, ei synny tiedonvälitystä
vihreille. Ei riitä, että toimisto mainitsee asiasta yhdelle tai
kahdelle aktiiville jotka juttelevat parin tuttunsa kanssa, ei se ole
vihreiden tiedoksi, saati sitten jos päätyvät siihen, ettei vastaavia
viestejä tai kyseisen henkilön liian vaikeatajuisia tai
elämänkokemusta vaativia viestejä enää kuunnella vaan deletoidaan
sähköpostista.
Kanssa se, mistä vihreiden tiedot ovat peräisin, ei ole vailla
sosiaalista silmää katsottava juttu vaan jos joku on yksin vastuussa
jostakin, niin pitäisi tsekata, ettei vääristele tietoja, esim.
sekoita tavallisesti viljeltyjen (torjunta-ainevalmistajan ohjeen
mukainen torjunta-ainemäärä ja käyttö) ja luomuvihannesten (ei
ainakaan oikeaan aikaan torjunta-aineita, ei siis tehokkain vaste
torjunta-ainemäärään vaan tehoton, suuria torjunta-ainemääriä vaativa)
tirjunta-ainejäämiuen määriä keskenään. Tavallinen on se ohjeen
mukainen ja luomu se toinen, oli se paljon tai vähän.
Eri paikkakunnilla, saati sitten eri mailla, on eri pääammattialat
rahanlähteinään ja siis myös ertilainen kulttuuri. Ei voi aina
tsekkaamattaan olettaa, että jostakin muualta tai aivan toisesta
ihmisryhmästä peräisin oleva huolehtii oman ryhmäsi perusasiat aina
kunnolla. Ei vaan hän huolehtii oman ryhmänsä asiat, oli se sitten
luvattomiin rajanylityksiin liittyvä sotilaallinen problematiikka niin
kuin Savossa tai akateemisen järjen perusasiat kuten
pääkaupunkiseudulla.
J.K. Taitoja oppii ainakin ohjeestani
http://nopeaoppisuus.blogspot.fi/2011/03/miten-oppia-kaikki-kerralla.html

Kierrätys, ja kasvissyönti




Vuodelta 2015

Mietin tässä kierrätystä, siitä tiedottamista, kun tiedotteiden
huonouteen ainakin minulal aikanaan kierrätys osin kompastui, ja myös
sen hankaluutta, mihin kai taidemaalausharrastus voisi auttaa, kun
maalataan tekemisentapoja, hyviä ohjeita muille.
Sen sijaan, että tähän pahvit, tuohon lasi jne, niin pitäisi olla
mielikuva siitä, millaiset kelpaavat, kun yleensä lsitoja ei muista
että mikä minnekin. Ja tarttisi olla mielikuva kierrätyslaitoksen
toiminnasta, että miten tehdään uusiomateriaalia tai energiajätettä
poltetaan, jotta tietäisi, mikä on mitenkin tärkeää huolehtia.
Ympäristöväessä oli kanssa väkeä, joka halusi elää kituuttamalla tai
tosi nuukasti ja toimia siinä mallina muille, mutta ei se ole mikään
jaksavaisuuden tie, ei tulevaisuuden suuria uomia, jos
ajatusmaailmakin menee koulumaisemmaksi ja siis ankeammaksi. Pitäisi
olla mukavia käteviä teitä ja paljon materiaalia siitä, mikä on
mitenkin tärkeää trai olennaista. Toimiiko kierrätys nykyisin vai
pilaako vääränlainen materiaali sen laitteet ja siis kannattavuuden?
Ja hehkulamppudirektiivin kaltaisia mokia olis karsittava pois edes jälkikäteen.
Luomuruuassa on sama juttu, kun se ei ole niin terveellistä, kun
maanviljelijät ovat siinä käyttäneet salaa torjunta-aineita ihan
liikaa, jatkuvan pienen sijasta suuren kerta-annoksen.

Noissa mittasuhteissa olisi hahmotustapaa parennettava myös käytännön
kierrätyksessä. Jos esim. joku keksii kätevän tavan huolehtia jostakin
kierrätyksen osasta, tekee se sen, että lähes kaikki huolehtivat sen
osan suurin piirtein kunnolla eli lähes "100%" tulos, kun taas jos
kierrätys on hankalaa ja vain tunnollisimmat siitä huolehtivat ja
väsyvät siihen, tekee se tulokseksi tunnollisimmat osan aikaa ja
loppuun väsytettyinä eikä muita. Jos esim. itse ryhtyy 100%
kavissyöjäksi, tuo se vain yhden kasvissyöjän, mutta jos keksii kivan
tavan olla vaikkapa 50% kasvissyöjä, voi se vähentää kaikkien yhteisen
lihankulutuksen suunnilleen puoleen.

Jotkut ymmärtävät paremmin ympäristöasioiden tärkeyden. Heillä on hyvä
ymmärrys eivätkä niin ole muistinvaraisia näissä asioissa. Niinpä he
haluaisivat ymmärryksellä tavoitettavia ohjeita ympäirstöasioihin,
eivät hankalia muistettavia. Toisilla taas on taipumus selviytyä
elämässä muistin eikä ymmärryksen varassa ja he haluavat mieluummin
pitkän listan kuin ymmärrettäviä asioita ja niin ympäirstöasioiden
tärkeys jää heillä ehkä toissijaiseksi.
Moni kierrätysohje on kai jätteenkäsittelyä koskevaa tietoa luettua
tai kuunneltua laadittua. Mutta silloin se ei jäsenny lukijan
kokemuspiirin mukaan. Lukija haluaisi selkeitä kokonaisuuksia, joissa
on kunkin kokonaisuuden yhdistävä idea ja erilliset kokonaisuudet
saavat olla eri ideoilla, jos niitä kertovan kirjallisuuden tapaan
kuvataan niin että luykijalle syntyy kuva aihepiiristä.
Joskus minulla oli jätteenkäsittelyä koskeva ohjevihkonen, jossa
eläinaiheinen piirroskuvitus, mistä tuli ikävä mieli. Parempi kuvitus
olisi pulloja, purnukoita, sanomalehtiä, omenanraatoja ym. oikeasti
kierrätettävää, ja tyyliltään ok suomalainen suomalainen ymmärrettävä
eikä kumma tai liian ruokakeskeinen, sillä eihän jätettä tee mieli
syödä, muttei nuukuuskaan viehätä, joten mukava, kätevä, joutuisa,
hyvin mittamäärät arvioida osaava käytännön ihminen, jolla muu elämä
olisi tärkeä, olisi paljon parempi malli. Eikö vaikka Saksassa tai
jossakin muualla Euroopassa ole jo hyvin toimivaa
kierrätysmateriaalia? Josko käännättäisi sellaista?

Voikohan olla, ettei tuollainen sinällään informatiivinen vihkonen,
jotajoskus luin ja jossa oli niitä eläinhahmoja, ettei se sovi olemaan
kierrätysohje vaan se on kaatopaikan kierrätysohje, joka kertoo, että
tällainen on kaatopaikka ja näin toimii jätteenkäsittely. Mutta
kierrätysohje pitäisi olla erikseen, asukkaan ja saartalouden
näkökulmista laaditut kivat, kätevät, sotkemattomat, tavalliselle
elämälle ruhtinaallisesti tilaa jättävät, tunteiden ja viihtyvyyden
kannalta mukavat, pikemminkin Niksi-Pirkan ja köksänkirjan tapainen
kuin jätteen näkökulmaa ollenkaan käyttävä. Sii ssiisti, mukava,
elintilaa antava, kätevyyttä opettava, monenlaiselle elämäntavalle
tilaa jättävä, nämä ovat ympäristöasioiden motivoimia tekoja eikä
sinun tarvitse muuttua roskaksi kuten kaatopaikalla
tutustumiskäynnillä ehkä. Ohje voisi kertoa, millainen on ok
kierrätykseen ja millainen taas täytyy heittää roskiin, siis
näkökulmana että haluaa kierrättää mutta saa olla hiukan laiska.

Erityyppisillä ihmisillä on kullakin oma toive-elämäntapansa ja
ajattelutyyppi sekä arvot, jotka käytännössä vaalivat sitä muita
ajattelutyyppejä, siis muille sopivaa heille itselleen sopimatonta
elämäntapaa vastaan. Siksi vihreiden ajamat asiat menisivät paremmin
läpi, jos niitä omaksuakseen riittäisi omaksua käytännön tieto ja
muutamat helpot käytännön jutut eikä tarvitsisi edes osaksi aikaa
vaihtaa omaa ajattelutyyppiään vihreiden kanssa keskustelevaiseksi ja
siis vihreiden elämäntavan kopioksi vihreille tyypillisine
puutteineen.
Vihreiden oletetaan olevan nuoria. Nuorille sallitaan monta virhettä
mutta edellytetään, että heti kun he huomaavat virheensä, he
lähtisivät korjaamaan niitä kunnolla sekä itseltään, vihreiltä että
tuttaviltaan. Jos ja kun minkä hehkulamput lämmittävät niin on poissa
lämmitysenergiasta, niin hehkulamppudirektivi ei säästä yhtään
energiaa. Ja senkä vuoksi naapurini täällä Savonlinnassa sitten
joutuvat istumaan pimeässä pitkät talvi-illat ja yöt?! Eikö tämä ole
poliitikkojen hoidettavissa oleva asia vai onko se poliisin asia
korjata?!

Kasvissyöntikysymykseen vastaus saattaisi olla ilmasoon sopiva
perinneruoka, joka kai on pitkälti ollut kasvisruokaa perinteisistä
vihanneksista yms.

Vihreiden virheistä

 Vuodelta 2014

Olen joskus yli 15 vuotta sitten ollut Dodon keskustelupiireissä
mukana, se oli silloin harrastukseni. Nyt olen asunut viisi vuotta
Savonlinnassa ja maailma näyttää täältä käsin kamalan erilaiselta.
Pääkaupunkiseutu vaikuttaa hirveän akateemiselta ja täällä
matkailuelinkeinon kaupungissa taas satsataan siihen, että osataan
luoda parempaa elämää turisteille, usein keinolla millä hyvänsä, esim
murhien myötä, täällä on siis pakko elää eri tavalla kuin
pääkaupunkiseudulla.
Olen paljon tuota miettinyt, että mikä tuo elämänviisauden ja mm.
mahdollisuuden oppia taiteita, ja irtiotto hiertävistä kaavoista
tuntuisi siinä olevan tärkeä. Kun keskustelet jonkun kanssa, uppoat
hänen tzitotasoonsa ja teet luonnostaan hänen elämänvalintansa, mikä
saa hänelle tyypillisen elämänviisauden asteen puutteineen näyttämään
ainoalta mahdolliselta. Joutuu siix valutxemaan: joko keskustelee ja
saa toisen virheet tai on kuuro ja voi rakentaa itse itdelleen sopivan
elämän. Tällainen kommunikaatiokatkos näyttäixi llevan myös
kulttuurien välillä: joko keskustelen ja menetän oman ,ulttuurillisen
viisauteni, jokz tuo hyvän elämän tässä ilmastossa jne, tai kuljen
omia teitäni omaan arvosteljkykyyni nojaten. Valistaminen on siis
hankalaa, jollsei se tapahdu tuon toisen kulttuurin sisäisen
harrastus- tai positiivisen intressiryhmän kautta.
Savonlinnassa esim ln hyvät mahdollisuudet harrastaz musiikkiia, mutta
pääkaupunkiseutulaisuux koetaan epäviisaana siksi kun sen
keskustelukulttuuri xallii typerimpken miesten voittaa muut
huutoäänestyksrllä, siksi kun heidän tasonsa on kaikkien ymmärtämä,
kun taas fiksumpien jutut jäävät epämääräiseksi tunnepitoiseksi
hölynpölyksi tyhmien silmissä, ja niin elämänlaatu laskee
olennaisesti.
No jaa, tällaiseen erilaiseen näkökulmaan olen täällä törmännyt.

Dodolainen keskustelu on astetta parempi diinä, että kuuntelee
oppiakseen toisten näkemyksiä - sen sijaan että ktynusesti älyllisesti
matalalla tasolla huomauttelisi tai uskoisi sellaisia huomautuksia -
tai nuorena aikuisenapuhuu ääneen omia näkemyksiään saadakseen niille
tilaa sosiaalisessa ympäristössään - siis filosofisen tasoisia
näkemyksiä eikä mekaanisia romahteluita.

Akateemisten kommunikoidessa muuntyylisille tai ei-akateemidille
ihmisille on olennaista muistaa kertoa, ettei akateeminen tyyli ole
tarpeen vaan viesti koskee yksittäistä asiaa eikä vaadi ulkoluvun
tyyliä.

Iän myötä jatkuvasti viisastuu ja oppii uusia taitoja niin kuin
lapsena sanotaan oppivan. Siksi koulun ajattelutavat eivät ole niitä
parhaita. Keskusteluseuran vaikutuksesta ajattelutyyppiin olen
kirjoittanut Haaveammattiin-blogissani
http://nopeaoppisuus.blogspot.fi .
Vihreiltä olen jäänyt kaipaamaan yhteiskuntakäsitystä, joka ratkoisi
ympäristöongelmat tässä maailmassa, jossa elämme talouselämineen ja
eri elämänalueineen. Usein kai ajatellaan, ettei koulumainen näytä
mallia muilke vaan korkeintaan tekee yksittäisen huomautuksen.
Ympäristöasiat olisi tärkeää ratkoa käytännön tasolla viisaasti. Esim.
hehkulamput ovat käytännössä tarpeen. Sadan asunnon asuinalueeölani on
illalla valo vain alle kymmenessä ikkunassa, kun ihmiset eivät kestä
energiansäästölamppujen valoa. Hehkulamppu lämmittää hukkaenergialla
huonetta, mikä om poissa sen vaatimasta lämmitysenergiasta. Koko
lamppudirektiivi pitäisi purkaa! Kunnollinen valo on tärkeämpi kuin
noi pieni ero lämmityksessä.

Luomuelintarvikkeissa on sama vika: akateeminen on mennyt neuvomaan
osaamatta asiaa kyllin hyvin. Maanviljelijöillä on oma
ammattitaitonsa, vuosikymmenien käytännön kokemu,den tuoma,
maanlaajuinen ammattikunta suuri. Torjunta-aineet on pyritty
kehittämään ympäristöystävällisiksi. Siksi kun niitä käyttää vähemmän,
niin saattaa tulla takapakkia, jokin ongelma, jonka vuoksi joutuu
käyttämään salaa valtavan määrän torjunta-aineita. Ja niin käytännössä
luomuelintarvikkeet ovat tavallisiin verrattuna täynnä
torjunta-ainejäämiä. Torjunta-aineiden liian suuren määrän huomaa
vihanneksen värin sameudesta tai muodon epämuotoisesta tyylistä.
Syödessä torjunta-aineinen hedelmä jättää kuin nälkäisen kihelmöivän
harmahtavan tunteen, kun taas tavallinen kunnollinen hedelmä
elävöittää jo heti syödessä.
Vihreillä olisi käytännön osaamisessa paljon parannettavaa!

Eihän tuo vaikka nuo vihreille isoja tärkeitä epäonnistumisia ovatkin,
niin ei se tarkoita, että vihreä liike siihen romahtaisi. Tarttee vaan
lisätä ibjektiivisen ihmisen taitoihin taito korjata oman ryhmän
yhteisiäkin virheitä. Ja valita sanat viisaasti. Kyllähän vihreää
liikettä tarvitaan.
Yleensä ryhmissä käy niin, että tyhmin tuntuu kaikkien mielestä
ymmärrettävältä ja puhuu asiaa. Niinpä päättämässä voi olla
keskivertoa tyhmempiä, niitä joille ryhmän virheiden korjaaminen omin
päin on kaikista vaikeinta. Silloin tarvitsee vain tavallisten
vihreiden avata suunsa ja kertoa sanatkin, että miten oman ryhmän
virheet korjataan - esim siinä tapauksessa että hidastelija haikailee
omasta poliittisesta urasta, mikä kai olisi ratkottava tervejärkisillä
mielipiteillä ja ryhmän mujana kulkemisella, vihreän asian ajamisella
käytännössä.
Luomusta voi sanoa, että torjunta-ainemäärien kontrollointi on tosiaan
puutteellista ja viljely ilman torjunta-aineita kui ajalta ennen
vuhreää vallankumiusta eli kannattamatonta. Sen sijaan tavalliset
elintarvikkeet on onnistuttu viljelemään minimoidulla
torjunta-ainemäärällä ja ovat yllättävän puhtaitz ja maukkaita. Jos
torjunta-ainesäkkejä katselee maatiloilla, ne ovat rakeina, jotta
levittäminen sujuu tasaisesti eli säkin koko ei kerro ainemäärää.
Hehkulamppukielto pitäisi purkaa siksi, ettei energiansäästölamppujen
valo ole yhtä hyvä jz miellyttävä, ja säästetyn energian verran
joudutaan Suomessa ainakin nostamaan lämmitystä. Jos halutaan tujea
energiansäöstölamppuja, pitäisi se tehdä korottamalka hehkulamppujen
hintoja samaan tai hiukan kalliimmiksi, luulen. Hehkulampulla on hyvä
valo, mitä sitä kieltämään?

Luulen, että rukoilemisessa ja maailman hyvän toivomisessa on yksi
olennainen asia, jota vihreät eivät osaa. Rukoillessaan ei pitäisi
mainita yhtä yksittäistä asiaa ja karsia muuta pois, niin kuin
akateeminen perspektiivi tekee, vaan muodostaa mielessään elämänviisas
yleishahmo, jonka suojissa on hyvä elää, niin kuin teit, kun lapsena
sait inkkaripäähineen tai länkkärihatun, poliisimerkin, hienon hameen
tms, oli kokonainen elämäntapa, johon sukelsit, ja sen
monimuotoisuudessa oli hyvä elää.
Tekemisentavat, tekemisten meiningut, käytetyt ajattelutyypit ja
aiheet jäävät helposti mieleen joksikin aikaa, elämä siis ikään kuin
kaventuu niiden laajuiseksi - tai laajenee, jos on ajatellut
viisaammin, lukenut elämänviisaan mietelmän tms. Kireän ihmisen kanssa
on siksi hankala olla eikä hänestä voi ottas mallia niin kuin tuttujen
elämänviisaudesta yleensä ottaisi. Elämänviisas sen sijaan on osaltaan
luomassa tietä muillekin.
Ei vain se, että jonkin asian saa oikein, vaan millaiset sosiaaliset
kuviot muodostuvat ja jäävät vaikuttamaan asioihin ja millainen
maailmasta tulee hengeltään eli elämänlaadultaan, siltä elämisen
perimmäiseltä motivaatiotekijältään. Yksi ihminen ehkä voi uhrata
jotakin elä,ästäään maailman eteen, mutta jos kaikki uhraavat, tulee
siitä maailman uhraus, niiyä huonoja asioita, joita piti välttää. Xitä
paitsi vain vuisaastu rlävä sopii malliksi tuleville sukupolville tai
nyjyisillekään?

Jos jää kummastuttamaan, mistä tulevat noin isot virheet vihreille,
vaikka vihreät usein ovat hyväpäisiä ja tosissaan yrittäviä, niin
nuoret ovat tottuneet koulutietoon ja sukupolvea vanhempien
kokemusperäisiin ohjeisiin ja näiden yleistietoon, mutta vihreiden
tieto ei olekaan kunkin alan varminta osaamista vaan satunnaisten
asianharrastajien aikaansaamaa käytännön osaamista, jonka taitotaso ei
ole kyllin korkea, sillä nuo käytännön puoket eivät ole heidän
ammattitaitonsa alaa ja käytännön elämänkokemustakin omin päin ilman
ohjeita tekemisestä on aivan liian vähän. Nuorten aikuisten ja
akateemisten vikana on, että ovat opiskelleet jotakin alaa ja oppineet
gietyn ammatin taitoja paljon sekä samalla tuon ammatin tavallisen
tason ja etenkin sen puutteet, ja jääneet osaamattomiksi muissa
asioissa. Heidän ehdottamansa ratkaisut eivät siis ole käytännön
ksnnalta harkittuja lähimainkaan kyllin hyvin. Vanhetessaan ja
kokemuksen lisääntyessä osa vaihtaa toisenlaiseen ammattiin, jolloin
keskusteluyhteys katkeaa, ja osa jää akateemisiksi eikä kehity
käytännön osaamisessaan. Pitäisikö vihreiden satsata ei-akateemisen
vanhemman väen neuvojen kysymiseen?

Olen tässä miettinyt, että mistä ongelmien ratkaiseminen on kiinni, ja
näyttää siltä, että lähestymistavasta, joka leviää keskusteluiden,
ammatillisen suuntautumisen ja harrastuneisuuden myötä.
Kun parikymppisenä opiskelin Helsingin yliopistossa, maailma tuntui
olevan ylitse kaikkien ratkaisukyvyn käyviä ongelmia täynnä. Mutta kun
sitten pääsin yliopistolta pois, harrastin liikuntaa ja luontoa ja
luin buddhalaisuudesta ym new agesta yrittäen innolla noita juttuja
oppia, niin lähdin itse löytämään ratkaisuja monenlaiseen, koko touhu
nousi paljon korkeammalle osaamisen tasolle. Kun nyt sitten 15 vuotta
myöhemmin olen harrastanut taiteita ja uskontoa, niin tuntuu, että
ratkaisuja maailman ongelmiin on paljon ja on vain ihmisten
haluttomuudesta kiinni, ettei niutä käytetä. Lapsena olin kiinnostunut
käytännön aloista, taiteista ja uskonnosta sekä elämänfilosofiasta ja
maailman kokoluokan asioista. Tuntuu, että ne ratkaisut, joita löydän,
ovat lähestymistavasta kiinni.
Tässä on se ongelma, että kun opettajiksi jäävät ne, jotka jaksavat
tuota asiaa loputtomasti jauhaa, ja kun opetus käy keskusteluyhteyden
tapaisesti, niin oppilaat osin laskeutuvat ongelmanratkaisukyvyssään
opettajien ja opetettavan asian tasolle, mikä olennaisesti vähentää
uusien ratkaisujen löytämistä, kapeuttaa.
Http://onnistumisiapain.blogspot.fi