torstai 15. joulukuuta 2016

Yksi porkkanavaihtoehto: buddhalainen näkemys ja vihreät

Tuossa yksi hyvä alkeisteos buddhalaisuudesta. Tässä alla tosin oma näkemykseni.
 
Buddhalainen valaistuminen on monen haave, ainakin Aasiassa. Voisiko sen yhdistää ympäristöasioista huolehtimiseen esim. tähän eurooppalaiseen tapaan? http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2016/12/buddhalainen-valaistuminen.html

"Buddhalainen valaistuminen eurooppalaisin silmin
Buddhalaisuudessa etsitään pysyvää onnea ja mestarillista taitoa havaintokyvyn laajentamisen myötä. Parempi havaintokyky selvästi on edullinen taidoille, etenkin kun siihen liittyy elämäniisautta. Aistit ja elämän tervehenkinen perusvirta, terveet ikiaikaiset elämäntavat tervehenkisesti noudatettuina tuovat onnea. Se ei ole se tyyliulaji, miten aasialaiset kuvaavat valaistuneet, mutta lienee sitä suomalaisilla juuri tervehenkistä perusvirtaa, josta valaistuneenkin onni on lähtöisin. Osa valaistuneen onnesta on seurausta siitä, että ajattelunaan hän käyttä sivistyneen tyyppistä ajattelua yms viisautta, missä tyylilaji ei jäljittele rikollisia, armeijamaisia, poikia, varusmiehiä, ammatistaan tärkeileviä, pätemisenhaluisia tai edes sivistyneen ajattelun tavallista tyylilajia, vaan - ei näytellen vaan ajan myötä paremman laadun myötä - uskontojen suosittelemia piirteitä, joita mm osa taiteesta yrittää viestiä. Näin osa onnesta on siinä, ettei juututa kiinni epäonnistumisiin ja huonoihin lähestymistapoihin vaan käytetäänsivistysta ja viisautta sekä turhan tarraamisen sijasta avaralla, luonnollisella, myötäkarvaan tekevällä, elämänviisaalla, herkällä, tervehenkisellä, ikiaikaisuuksia ja elollisten perusluonnon varaan rakentamista korostavalla huomiolla ja elämän virrassa mukana olemalla, myötäelämisen kyvyllä ja elämään yhtenä joukosta osallistumalla ollaan myötäkarvaan tapahtumien, motivaation, toimivuuden, yhteiselon, yhteiskunnan toiminnan ja ihmisen ikiaikaisen luonnon sekä kauniiden arvojen ja ideaalien, yms kanssa.

Katso ehkä:
MY BOOK "Hard Rationality of Feelings and Instincts", to which there is the link http://www.angelfire.com/planet/paradisewins/HardRationalityOfFeelings.pdf.
Terveistä elämäntavoiusta tavallisia ohjeita muualta, muiden kirjoittamia
Terveistä elämäntavoista ja terveiden tekemisentapojen ohjeita http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html
Arjen ihmissuhteista http://tienraivaajat.blogspot.fi/2016/08/ihmissuhteista.html
Moraalista http://healthilymoral.blogspot.fi
Vuodenajoista http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html
Paranemisesta http://parantamisesta.blogspot.fi/2013/01/vaikutelmani-henkiparantamisesta.html
Suurista tunteista http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/07/suurista-tunteista.html
Ajattelun taidosta http://pikakoulu.blogspot.fi  "

maanantai 12. joulukuuta 2016

Lämpöiset lapaset, kutomisohjeita, Hyvää Joulua!

Kudoin liukuvärjätystä paksusta villa-akryylilangasta jämäkät tuulenpitävät lapaset,
pituus ranteen ja kämmenen rajalta lapasen kärkeen 20cm ulkopuolelta mitattuna,
ainakin kun kokeilin, -10C ja tuulta vaikkei niin lujaa tuullut, niin olivat lämpöiset,

ajattelin myydä 20 eurolla




Muutin mieltäni ja ajattelin, etten sittenkään myy niitä.

https://www.tori.fi/vi/32596989.htm



* * *

Laadin kutomisohjeenkin   http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/12/neulomisesta.html

* * *

Kudoin jo toisetkin lapaset, toisella tapaa liukuvärjätystä langasta, eivät ole yhtä jämäkät vaan naismalliset,ovat vähän pienemmät.
Myisin ne 15 eurolla, jos joku haluaa pukinkonttiin ostaa.


* * *

Ilmaisia joululahjalinkkejäni:

Iloista joulua!


* * *

12.10+.2017 Kutomisesta
Noista kutomisohjeista muutama näyttää olevan kutomista paljon helpottava:

On mm villasukan kantapään kutomisen ohje.

Parsimisen ohje on myös.


"Lankojen valitsemisesta
Langoillaon tuntunut olevan kovin paljon väliä. Tässävillapaidan
alussa on käsinkutomisen tunnelmainen liukuvörjätty lanka, jonka
tyyli, tunnelma jotenkin auttaa oppimaan kutomista. Yleensä, kun näkee
kaupassa lankoja, niin ne tuovat jonkin tunnelmavaikutelman ja tuovat
mieleen jonkin työntekotavan ja jonkin vaatekappaleen,mihin ne ainakin
minuntyyppiselläni ihmiselläsopisivat, jos haluaisin sellaista. Ja
niin en esim. osta tietynväristäniinkään vaan sellaisen,joka tuo
mieleen elämäntapahaaveen tms, joka minulla on, enkä osta sellaista,
jokaon eri ihmistyypin mieltymys, jota en jaa. Ja niin lanka sitten,
jos se on hyvin laadittu, neuvoo kutojaa. Esim. tämän langan kanssa on
helppo unelmoida villapaidasta ja kutomistaidosta. Samoin katson
tarjoukset: joku kokenut myyjä tietää, että tähän vuodenaikaan on
hyväkutoa tuollasita, ja aloittelijana noudatan niistä ohjeista
niitä,joihin minullaon hyvämotivaatio, enkäosta tavallisesta tai
erikoishyllystä lankoja, joident yyppiä en tunne, koska ne on
varmaankin tarkoitettujohonkin tiettyyn,mitä en nyt - vielä? - ole
tekemässä."

"Kutomisnopeus ja silmukantekotavat
Kutomisnopeuden kannalta on silmukantekotavalla kamalasti väliä,
samoin viihtyvyyden. Esim. että nurjaa silmukkaa kutoessaan pitää
lankaa kuteen etupuolella lähes silmukan luona ja hakee sen siitä
helpolla liikkeellä. Ja ettei vasemman käden puikon pää olesilloin
pitkä vaan lyhyt mutta sormet pitävät silmukoita paikoillaan.
Ja että silmukoita on kasattuna (ei pakattuna) vasempaan käteen niin
että hiukan hölläämällä otetta ne valuvat yksi kerrallaan kudottaviksi
ja sitten pois puikolta, kun silmukka on valmis.
Oikeaa silmukkaa kutoessa pitäisi langan olla ihan silmukan takana
hiukan senoikealla puolella, jotta vain työntää puikon silmukan läpi
ja noukkaisee langan takaisin etupuolelle.
Näistä silmukantekotavoista olen kirjoittanut jo aiemmin ja ne ovat
vaikuttaneet parhailta niistä, joihin olen tähän mennessä törmännyt.
Aloitin tämän blogitekstin neivomallakutomisen rentouttaja
silmukantekotavan hahmottamista,tosin osin linkkien avulla. Se
tuntuisi olevan tärkeääsilmukantekotavassakin: rentoa,leppoisaa,
viihtyvää, hyvin hahmottavaa, monet asiat hahmottavaa,
justeeraamistaitoista, mukavaa viihtyisää kutomista.
Yleensä silmukantekotapoja ei kannata matia niiltä, jotkakannattavat
lakihenkisesti tms määräilevästi ihan eri tyylilajiakuins inä,koska
heidän silmukantekotapansa on luultavasti ihan vain tyylilajin
perusteella valittu ja vain hiukan käytännön seikkojen."

"Luulen, että kutomisen seesteisyys on ainakin osin kiinni siitä,
ettei kutominen ole urakka, josta raahautuu läpi, vaan miellyttävää
vastapainoa muulle elämälle, tekeminen, jonka tyyppistä kaipaa juuri
sen verran, kuten vaikka joulunalusajan synkän pimeälle säälle ja
niskassa painavalle koululle tai työlle. Mutta olennaista tuossa siis
että mielitekojen mukaiset työrupeamien pituudet ja paljon pitkiä
taukoja, jos vain olo tuntuu jotenkin kaipaavan sellaista. Yleensä,
jos ajattelee aikataulumaisesti jatkavansa sen ja sen ajan jälkeen,
niin on edelleen ikään kuin työputkessa, kun taas loma, lepovaihe
alkaa vasta sen jälkeen, kun tuo suunniteltu ajankohta tuli ja ei
sopinutkaan tehdä töitä silloin. Siksi on parempi olla lomailevalla
asenteella, niin työ ei tunnu taakalta."

"Kanssa kuvion voi jakaa osiin, joissa on pienempi leveys, esim. kukka
ja varren laineet tai matka kuvion reunaan, niin ne on helppo laskea
ko lukumääräisiänä pallukkariveinä, joista kukin pallukka haaleasti
värjäytyy, kun se kudotaan tai on juuri kudottu. Ja pallukat voi pitää
ryhmiteltyinä niin, että selvästi erottaa luvun, esim.
4:   xx xx,
5:  xx x xx,
6 xxx xxx,
7 xxx x xxx,
8 xxxx xxxx, tau xx xx   xx xx,
9 xxx xxx xxx.
Siis valitaan pallukkarivi sen mukaan, moneenkolasketaan, ja sitten
edetään samassa pallukkarivissä. Eikä vaihdeta ryhmittelyä sen mukaan,
mikä numero laskuissa on menossa."

Blogitekstin http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/12/neulomisesta.html
alussa onohjeita silmukantekotavan säätämisestä mukavaksi,
samankokoisten kutomisesta, oman mallin tekemisestä ja sukan kantapään
kutomisesta.






Tuossa lehtiköynnöskuviossa saisi kuviosilmukka (nurja) olla löysempi kuin taustasilmukka (oikea, jos kutoo ympäri eikä edestakaisin).

tiistai 6. joulukuuta 2016

Rahapuu ja vihreiden suhde rahaan

Vihreät ovat ensisijaisesti luonnonsuojelijoita eikä se erityisesti merkitse negatiivista asennetta rahaan tai kauppaan. Moni vanhemman polven henkilö saattaa olla kommunisti, ainakin ollut kommunistisympatioin ja siksi halunnut ujuttaa kommunismia vihreille. Osa nuorten vihreiden vanhemmista tai tutuista saattaa haluta pelata vihreiltä pois vaikutusvaltaa ja siksi yrittää vieroittaa heitä rahasta. Kielteisen asenteen taloudelliseen sfääriin ei siis kuulu olla viereiden linjauksen osa vaan yksilöllisesti muista syistä valittavissa - esim. nuo toiset voiusivat valita sen itselleen, jos kerran suosittelevat sitä.
Rahaa saadaan siitä, kun rakennetaan yhteiskuntaan jotakin,mitä muut toivovat, mistä ovat valmiita maksamaan. Raha liittyy siis hyödyllisyyteen ja viihtyvyyteen. Yksi tykkää yhdestä puuhasta ja toinen toisesta, yksi yhdenlaisista ympyröistä ja toinen toisenlaisista, ja siksi maksavat muille siitä, että huolehtivat muuntyyppiset tehtävät kuin missä itse hyvin viihtyvät, ja siksi ovat itse juuri tietynlaisessa kivassa ammatissa. Mikä on minunlaiseni paikka maailmassa, esim. viihtyvyyden ja arvojen puolesta, mikä ammatti? Raha liittyy siis työnjakoon ja vaihtotalouteen, silloinkin kun ihmiset ovat monitaitoisia.



Ostin muistaakseni muutama kuukausi sitten rahapuun. Rahapuiden sanotaan tuovan rahaa. Ne ovat helppohoitoisia viherkjasveja, alle kympin maksavia. Alkuun mietin rahapuuta, että miten siitä oppisin rahansaantia, mutta vasta kuukausien kuluessa rahapuun jossakin huoneen reunalla roikkuessa olen saanut jonkinlaisen käsityksen siitä, miten se tuo rahaa. Ennen saatoin ostaa tavaran tyypillisesti noin vain ohimennen, kun kerran tarvitsin sellaista, kului ehkä 5min kaupassa. Nyt ostokset roikkuvat suunnitteille monesti kuukauden pari ja ostan hyvänä hetkenä elämäntapahaaveen mukaan jonkin hyvin toimivan välineen enkä juuri tiettyä. Suhteeni mainosten tarjouksiin on muuttunut: etsin sopivasta hintaluokasta jotakin hyväätekevää enkä väen vängällä juuri tiettyä, ja keskityn siihen, miltä näkökannnalta tavaran tekijä on olettanut sen olevamn hyvä lisä elämään, jolloin tulen sen kanssa juttuun paremmin ja se näyttäytyy mahdollisuutena, toimivana lisänä arkeen eikä yhtenä epäonniostuneena ostoksena ja ihmistyyppikeskeisesti hahmotettuna tyylilajina, vaan jonkun laatimana panoksena siihen, miten elämää voi parantaa, siis useale ihmisele sopivana eikä sen ja sen tutun valintana. Ja niin en tarvitse niin montaa tavaraa ja olen vanhoihinkin tyytyväisempi, lähestyn niitä eri etäisyydeltä, eri tavoin ne elämäni avuksi ottaen.

* * *

15.1.2018   Ostoksissa onnistumisen taidosta yms   http://asiakkaanavain.blogspot.fi

* * *
27.7.2018
Lainaus blogistani http://picturesfrommyhome.blogspot.fi

"

Money tree

I have for some time now had a green plant called "rahapuu" which means money tree and which costed under ten euros and which is said to teach about money. I haven't learned about jobs but I have when I had had it for a few months as a green plant learned about buying things with small money so that I succeed better in what I buy. It is something like investing in buying lots of thought, especially emotions and being open to possibilities, not so fixed view of what to buy and not with any more money than before, but it brings a result as if one were much richer so. As far as I know there are different variations of the plant species,so one should buy it froma place that one likes and from a culture that one likes to follow. It isn't always available, so one should wait some time to catch the chance of buying it.
There is something luxury in the way of using what one has bought, even if one would not buy anything new but just have the same old things, kind of investing time and insight to areas of life that one loves."
"
3. September 2018
I guess that the right time to buy a money tree is in the very beginning of spring winter, when it isn't so extremely cold outdoors on the way home for the plant and when there is the increasing light of the whole spring and the warmth and continuing lightness  of summer so that the plant gets a good start in it's new place to grow in in your home. So I guess that the start isn't always working out if one buys it some other time of the year. At least my money tree dropped some leaves and is now smaller than when I bought it."

maanantai 5. joulukuuta 2016

Kasvissyönti, lihansyönti vai ihmissyönti

Eläinten oikeudet nostavat kysymykseksi, pitäisikö olla kasvissyöjä, ja jollei, niin pitäisikö syödä ihmisiä eikä eläimiä.
Jottei tapettaisi eläimiä, voisi kai olla osittain kasvissyöjä, jos ruokavalio olisi esim. oman ilmaston ja kulttuurin perinteinen, siis Suomessa mm suomalaisia perinnejuureksia ja leivonnaisia. Se vastaisi sitä, että varin iso osa ihmisistä olisi kokonaan kasvissyöjiä ja osa lihansyöjiä. Kokonaan kasvissyöjä ei näytä voivan yhtä hyvin vaan on kuin jostakin ravintoainepuutoksesta kärsivä, jotenkin venytetty ja ilkeilevyyteen taipuvainen, ei kylläisen hyväntuulinen kuten terveellisellä tavallisella ruokavaliolla.
Muttei ole niin yksinkertainen juttu tuo, että välttämättä pitäis
i välttää tappamasta eläimiä. Aasiassa, missä buddhalaisuuden myötä ältetään tappamista, ovat suuret systeemit poissa hallinnasta, joidenkin koulukeskeisyys kirdutushenkistä luokkaa - eikö juuri se ole sitä, mitä vastaan sotia tarvitaan: huonompia kohtaloita torjumaan?! Eli tappamista ei pitäis karsia kokonaan keinovalikoimasta tai elämä menee liian huonoksi. Luonnossa on tavallaan leppoisaa ja eheää ja tavallaan rajua ja kuolema usein läsnä. Lemmikkieläimeni, nykyisin kaksi koiraa, tuntuat sanovan, että se on eläimen mielipide siitä, mihin raja pitää vetää: kuolema ei ole niin huono valinta kuin huono elämä. Elikysymykseksi tuntuisi vaihtuvan, miten luoda ja ylläpitää kotieläimille hyvät elinolot ja hyvä elämä.
Mutta jos eläimet ovat hienoja ja kaikkien ihmisten kamalia edesottamuksia ei jaksa enää allekirjoittaa, niin pitäisikö osa ihmisistä syödä, esim. ikävä työkeskeinen kireä työtoveri työpaikalla, jolla on muutenkin liian rankkaa? Tai jos lapsia painaa koulu, niin auttaisiko, jos jossakin kotimaassa olisi ihmissyöjiä? Luultavasti ei, sillä ihmissyöjä ei syö vain muutaman vuodessa aan on isompi ilmiö, esim. ruokakauppiasta kiinnostava. Ja ihmissyöjän pitää saalistaa jotenkin, eikä se käy isomman koon perusteella kuten eläinten tapauksessa usein, vaan taritaan valheita ja näyttelemistä, jotka puolestaan painavat valehtelijaa niin, että tämän pahan olon peittääkseen tarvitsee syödä, paljon - syödä joku... Eli syntyy soppa josta alkuperäinen hyödyllinen ajatus katosi kokonaan. Sen sijaan syödään nuoria, ihmisiä maista jotak olettavat välit hyviksi, kuuluisuuden heilaehdokkaita ym mitä suomalaisen käsityksen mukaan ei pitäisi syödä. Samalla yhteiskunnan toiminta jää huolehtimatta. Siksi ihmissyöntiä ei pitäi kannattaa. Etenkin sen laajuudesta pitäisi pitää kirjaa ja huolehtia yhteiskunnan toiminnasta.
Hankalien ihmisten kanssa tulee yleensä toimeen, kun huomaa, että ihmisillä on oma arkijärkensä, joka on heidän ymmärryksensä määrä, ja lisäksi ulkoa luettua koulutusta ym sivistystä sekä sentyyppistä matkittua ajatteluyritelmää, joka voi mennä pieleen. Nuo ulkoa luetut ja matkitut oat holtittomia, voiat satuttaa muita, mutta arkijärjen laajuudessa, ihmisen omalle ymmärrykselle kommunikoiden, tavoittaa yleensä ihan tervejärkisen mielekkäästi toimivan yksilön.

17.9.2017   Kysymys lihansyönnistä ei ole sama kuin kysymys ihmissyönnistä. Jotkin eläimet kenties miettivät sen olevan, mutta ero on ainakin siinä, ettei ihmissyöntiä osata järjestää edullisin päin niin ettämaailma paranisi siitä kenet syödään ja kenet jätetään syömättä, vaan ihmissyöjät tuppaavat syömään ketä kiinni saavat tai jonkin tietyn ryhmän jäseniä puolueellisesti ja soin siksi, että on nälkä niin vainäkkiä syövät jonkun. Kun taas kotieläinten kanssa mietitään tehdyn aikanaan kun ne kesyyntyivät, sopimus, että saavat ihmisiltä ruuan ja suojan ja huolenpitoa mutta vastineeksi ihminen saa tappaa ne ja syödä. Tätä onpidetty ihan hyvänä järjestelynä siksi, että eläimen elämä näyttää olevab parempaa kuin ihmisen, eikä ihmisellä olisi tarjota vaihtoehtona muuta kuin ihmisten juttuja, esim. työtä, sääntöjen noudattamista yms ikävää. Ja ilman ihmistä kotieläin ei selviöisi luonnossa.  Asiaan on myös käytännön syy,e ttei ole rahaa pitääniin montaa eläintä. halutaankosiis,olisikoparempi,joskotieläimiä olis paljon vöähemmän mutta saisivat elää pitkän elämänihmisen hoivissa?
Kasvissyöjät usein kai tuumivat, että älä syö eläimiä ja että pitääkö sinut itsesi syödä, jos olet lihansyöjä ja kannattavat ihmissyöntiä. Mutta kasvissyöjä on usein sairas, ei ihan kunnossa fyysisesti niin kuin lihaa syövä on terve. Siksi lihansyöjiltä on paljon opiattavaa, eivoi heitä kasvissyöjilläkorvata. Sitä paitsi ruokavalio on usein kiinni siitä, millaista ruokaa kokee kaipaavansa, eli ei ole helppoa ryhtyä kasvissyöjäksi, jollei tunnu, että sitä kaipaa itse. Lihansyönnin puolestaan kohdistaa eläimiin se, ettei osata tulla toimeen ihmissyönnin kanssa niin, etteivät elinolot siitä olennaisesti kärsisi. ennen kaikkea ei osata valita,kenet pitäisi syödä jaketä ei. Jos vaikka jokin instituutioo tai ammattikunta söisi tiettyjä, niinjotkut kai valtaisivat sen ja se toimisi ihanpieleen, kun kumminkin on niin iso motivaatio niillä,jotka e muuten söisi.
Ihmissyöntion eri asia kuin tappaminen tappelussa,sodassa tms. Josjokukuolee tappelussa, riidan jälkipuinnissa tms, niin syynä on tavallaan tämän huonoelämäntaktiikka,ainakin useamminkuin tuossa ihmissyönnin tapaukessa. Jossen sijaan ihmissyöjä tappaan jonkun vainsiksi, että on nälkä ja kaipaa vatsan täytettä jaksaakseenmuuta elämäänsä tai saadakseen asemaa, niin luultavammin tappaa jonkun tavallisen rauhallista elämää viettävän, mikäolisi ollut hyvä tie muille, hyvä tie vaalia yhteiskunnassa. Jaihmissyöjä ei kiinnitä huomiota siihen, että tapppii jonkun,onpahan vain tyytyväinen kylläisenä,kun taas tappelusta huomataan, että mitä ja miksi,viisastutaan edes jotakin.
Luonnossa villieläimet syövät tarkkasilmäisinä vahvoina tervehenkisinä sellaisia, joiden elämänstrategia on kehno,jolloin kokonaisuus kehittyy sen myötä hyvöään päin.Samoin kuolema karsii masentuneita, huonoa elämää eläviä,onnettomia.
Kotieläimistä ihminen ei yleensävoi osaa jättää ja osaa tappaa,kun villieläimiltä oppivat ovat viisaita ja ihmisenkanssa kaveeraavat kai tyhmimpiä, epäviisaimpia, niin silloin puolueellisuus ei olis tervettä. Sitä paitsi se loisi epäterveitä jännitteitä kotieläinten välille sekä näiden suhteeseen maanviljelijään.
Lemmikkieläinten kohdalla valinta on ollut helppo: ystävän haluamme jättää, se on puolustussotienkin idea. Mutta toisaalta yhteiskuntakelvoton tapetaan. Näin edes tältä osin pystymme tavoittamaan sitä, mikä olisikautta linjan ollut ideana, tavoitteena.
Aasiassa,missä on paljon kasvissyöntiä, tuntuvat systeemit litistäneen ihmisen, kuin puolustussiodat ja puolustautuminen yksilötasolla puuttuisivat liiaksi, yksilön suvereeniuteen olisi puututtu.
Kasvissyöien mielipiteet näsitä asioista eivät vaikuta harkituilta vaan seelaisilta kuin ihminen kipeänä tai näissään ruoka-aiheesta taijonkin tarpeen vaiuvaamana miettii. Ja siksi ne eivät oikein saa keskustelua aikaan, vaikka ihmiset kyllä ainakin Suomessa miettivät näitäkin asioita.

6.2.2018   Savonlinnassa asuessani muutaman kerran kaupasta ostamani pakattu pihvi tms on maistunut kuin ihmislihalta, mutten ole tiennyt, mitä siitä ajatella, kun en ole niin hyvä tunnistamaan makuja. Tuosta on kuitenkin syntynyt käsitys siitä, miltä ihmisliha maistuu: maku lienee samanlainen kuin kokemus, jos aika tiiviissä jonossa joku tunkee takaa edemmäs ja joutuu siinä edellä olevan kylkeen, niin hänen kylkensä kohdalta olemuksen tunnelma, sosiaalinen olemus, meininki, tavallisten uomiensa tunnelma, kenties juuri sosiaaliselta puolelta. Voisiko tuon esim. eläimen lihan mausta arvioida?
Hänen tavallinen olemuksensa siis, ei juuri tietyllä hetkellä tai tiettyä henkilöä kohtaan.
Ei siis tönien vaan sosiaalinen olemus aika läheltä havaittuna, kenties melkein hipoen kyljen vaatteita.
7.2.2018   Savonlinnan Mertalan pienemmässä ruokakaupassa oli tuo joskus muutama vuosi sitten, isommassa en ole käynyt, jotenkin hurjan oloinen. (Lieneekö vanhus vai muusikko ollut mittapuuna tavalliselle elämälle, kun Savossa jotkin elämän hankaluudet ovat suuria.)

6.3.2018   Tropiikista muuttaneista monet eivät osaa Suomen ilmastoa vaan haluaisivat jatkuvan helteen tai sen korvikkeeksi valtavat määrät ruokaa, mikä kenties johtaa mm ihmissyöntiin ja piittaamattomuuteen muista arvoista niin kuin ankaran lämmönhukan hetkellä helposti käy. Mutta ovatko tällaiset ihmissyöjät paljon tavallista suomalaista urautuneempia? Urautuneille sopiva ruoka olisi kai muun ruuan lisäksi yksi nuudeliannos päivässä (ei monta kerralla ja taas paastoa vaan säännöllisesti kohtalainen annos), henkilökohtaisen ravinnontarpeen mukainen ruoka vähentää ruuantarvetta apaljon.

7.5.2018   Jos liha maistuu suunnilleen sellaiselta kuin sosiaalinen tunnelmavaikutelma toisesta, jos jonossa tms joutuu hetkeksi melkein hänen tai sen eläimen kylkeen kiinni, niin voisi olettaa, etteivät suomalaiset maistu hyvältä vaan laimealta ei-niin-kiinnostavalta, hyvät ihmiset ylipäätään ja valaistuneet, vaikka olisivat onnellisia. Afrikkalaiset sen sijaan saattaisivat maistua hyvältä, tuoda mieleen pihvin, opa mieleenpaivuvasti. Silloin maku olisi jotakin sellaista kuin sosiaalisen loisivuuden määrä verrattuna omaan vastuuntuntoon. Samalla selittyisi se, minkä maiden historiaan ja kulttuuriin on tavannut kuulua ihmissyönti ja minkä maiden ei. Luulisi tuon pelkän loisimisen liittyvän myös ilmastoon: troppikissa syntyy helpommin sellainen tilanne, kun sää suosii lösivää.

Tuli tässä samalla mieleen, että jotkin humalan piirteet ovat samantapaisia kuin valaistuneen piirteet, mutta valaistuneella oma järki kulkee niitä latuja eli homma toimii, kun taas alkoholia nauttinut ei välttämättä järjellään osaa niin tunteenomaisia tms reittejä.

17.7.2018   Eri ruokalajit ja ruoka-aineet tuovat kukin tyypillisen vireensä lisänä tai muunnoksena päivän vireeseen, esim. appelsiini, maito, tumma leipä tai makkara. Tuo ruokalajin vire nökyy tietyllä ruualle tyypillisessä kohdassa ihmisen olemuksessa. Onko vanha romaaninainen, jokatoisaalta on portugalilaisnaisen tapaan kuiva ja käsitöihin tms pidättäytyvän oloinen, ja jolla toisaalta on taidetta ymmärtävän taidetta harrastavan vire ja havaintokyky ruokatunnelman kohdalla olemuksessaan, onko hän syönyt osan taideharrastunutta, joka on halunnut tulla juttelemaan romaanien kanssa?

12.6.2022 Espoossa   Ongelma ihmissyöntiin liittyen ei ole niinkään, syödäkö eläinten vai ihmisten lihaa, vaan se, että ihmissyöjä on suursyömäri, joka kai syö ilmasto-osaamattomuutensa tai pahantekijän raadollisuutensa tuomaan valtavaan nälkään yhden ihmisen per vuorokausi, esim illalla äkkiä popsii. ( Luut, jätökset tms joko joku osaa huolehtia, roski, eläimelle tai jauhaminen, tai ne voi syödä, kun on kyllin nälkäinen ja pöpöisyyttä kaipaava. ) Silloin elinympäristöstä kuolee kamalan suuri määrä tavallista elämää eläviä ihmisiä ja vain rikollisia jää jäljelle. Toki myös sairaita ja vammaisia kuolee. Mutta myös vanhuksia ja lapsia sekä hyväntahtoisia ihmisiä. Ihmissyöjä itse pyörittää elämäänsä ihmissyönnin ympärillä, esim näyttelee vihaamansa tyypin ihmistä ja tekee lavastuksia. Näin ei järjestäytyneestä yhteiskunnasta jää lähes mitään jäljelle, ei esim luonnlnsuojelua ja ilmaston lämpenemisen torjumista. Tyypillistä ihmussyönnille on, että arvoja ei kjnnioiteta, sillä keskustelujen sijasta mokomat häiriöt syödään pois kukn vahingossa ennen kukn huomaakaan. Ihmissyönti on kansanmurhan tyyppinen ilmiö. Tilanne ei ole sama, jos ihmisiä syövät ihmisten sijasta eläimet, jotka eivät ole tikviisti sidoksissa ihmisiin. 

17.7.2022   Savonlinnan Mertalasta vuosia sitten ostsmani pihvi, joka kenties oli ihmislihaa, sai ajattelemaan, että olikohan se afrikkalaisen naisen lihaa, jotenkin rehevän taivaallisen makuista ( tropiikin yöelämäkö siltä maistuu? Vai insinöörisuuntautuneisuus? Vai epäreilusti sosiaalisesti dominantti? ) niin että sen popsi noin vain vaikkei oikein ollut tottunut ajatukseen, ja se sai ajattelemaan, että eri ihmiset maistuvat erilaiselle ja ettei Afrikassa ihmissyönnille voi mitään, mutta ettei sille muiden kansojen keskuudessa ole mtään motivaatiota noin maun perusteella. Esim kinkusta olen joskus miettinyt, maistuuko se romaaniviulistille, muttei se makuna ole yhtään motivoinut ihmissyöntiin päin. 

lauantai 26. marraskuuta 2016

Keskustelujen sudenkuopista

Vihreät ovat kovin keskustelevaisia, vai oliko keskustelevaisuus pääkaupunkiseudun piirre? Sitten näyttää, että kaikki ovat kärryillä, mutta jostakin kuitenkin prakaa niin kuin mukana olisi ollut epärakentavia ulkomaalaisia idiootteja. Mutta keskustelussa on niin, että jos selittää asioita jollekin hidasjärkisemmälle, niin taso, jolla tämä pystyy raahautumaan mukana, kun yksinkertaisemmin selitetään, on paljon korkeampi kuin millä hän pystyy oisallistumaan itse, tuomaan oman rakentavan panoksensa. Niinpä jos hänbtä pyytää osallistumaan nyt, kun hän kerran on kuullut ja ymmärtänyt selityset ainakin suurin piirtein, niin hän kenties on hidastahtisempi osalistumaan ja sitten omin päin jutellessaan päätyy johonkin lyhytnäköisempään, jossa tavalliseen tasoon verrattuna on ajatusvirheitä ja kyvyttömyyttä sovittaa sosiaalisuus, järki ja yhteiskunnan toiminta rakentavasti yhteen. Eli tarvittaisiin yksilöllisempää otetta ja vähemmän veto-oikeutta tyhmille, kukin pysyköön lestissään, vaikka olisi vanhempaa sukupolvea tai eri sukupuolta.

lauantai 19. marraskuuta 2016

Tietokoneiden tulevaisuus ja ympäristökysymykset

Tietokoneille voidaan kehittää tieteellistyyppinen objektiivisen ajattelun (tapainen) kyky: matematiikka, kartat, tarkkuudet ja jonkinlainen alkeellinen sanasto tms kuvaus/luokittelu luovat sille perustan. Katso Future computers: feelings, moral and objective thinking ability for computers http://feelingcomputers.blogspot.fi/2011/08/far-future-with-computers-what-will.html

Näin ollen tietokoneilel voidaan ohjelmoida mekaaninen versio järkiperusteisesta moraalista/vastuuntunnosta, esim. kannattavuusperusteisesti. Jaottelu "terve versus rikkinäinen" aste-eroineen tekee ymmärrettäväksi, että kokonaisuuksien pitäminen ehjinä ja terveinä on kannattavaa.

http://healthilymoral.blogspot.fi/2011/08/harmonical-solutions-equal-skill.html


Autoja ei saisi tietokoneistaa

ihreät ajavat ympäristöystävällisiä autoja niin huolestuneina, että unohtavat sotilaalliset näkökohdat. Autoja taritaan liikkumiseen. Tietokoneohjattu auto, aikka se olisi naamioitu tietokoneavusteiseksi ympäristöystävälliseksi autoksi, voidaan kidnapata radioteitse kaukaakin, esim. internetin myötä Aasiasta käsin, missä kai monet suositut automerkit almistetaan. Nykyaikainen maa ilman autoja on toimintakyvytön. Nykyaikainen maa, josta tärkeät henkilöt on kidnapattu automatkan aikana, on myöskin kärsinyt paljon. Jos yritämme tehdä ympäristötekoja, mitä hyötyä niistä on, jos jotkut aian erilaiset käyttävät ne aian muuhun? Samasta syystä olisi tärkeää tukea suomalaista autotuotantoa Suomessa.
http://mythoughtsaboutnews.blogspot.fi/2016/04/computer-guided-cars-shouldnt-be-made.html
Karttamainen hahmotus on kovin tärkeä objektiivisen ajattelun kyvylle, joten autoilijan puolesta suunnistava navigaattori voi olla objektiivisuudelle tuhoisa, samoin tietokoneen ajama automaattiauto.

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Paperista postia tarvitaan (eikä sähköposti sovi kaikkeen)

Uutisissa luki, että viranomaiset tai osa heistä on siirtymässä sähköiseen postiin ja luopumassa paperiversioista. Karmiva ajatus! Sähköpostissa ikävät viestit oat hui-ääk-yäk-iik-apua -tyyppiset automaattisesti ja koko ajan, kaiken sen postin seassa, minkä mielikseni olen tilannut omista kiinnostuksenkohteistani tai kirjeenaihtoa käyviltä tutuiltani. Se on siis henkilökohtaista aluetta kuin vaikka sohva, ja ikävät postit joutuvat roskapostiin pois tuolla alueella ajateltavista. Jos iranomaisten viestit tulisivat sähköpostiin, niin ne olisivat liian yhtäkkiä saavutettavissa, vaikka tulisivat eri sähköpostiosoitteeseen. Ja milloin sitä sitten olisi pakko lukea? Ja tulisiko sieltä iik-ääk-apua-älkää -tiedotus tavalliseen sägköpostiini vapaa-ainaki pilaamaan?
Tavallisessa paperipostissa kun tulee kirje, niin näen sen ovella, siinä ohessa kun tulen sisään, ja niin tiedän mitä on tullut, mutten saanut siitä sätkyä. Ja aina se on rauhallisena paperiversiona odottamassa, milloin on sopiva aika, ja kun rako ´jossain niin näen sen syrjäsuilmällä jossakin syrjässä eikä juuri silloin, kun ryhdyn muuhan.
Ja sähköpostin vakoilumahdollisuudesta aina kerrotaan. Sähköposti on ikävä siinä, kun se on potentiaalisestia voinna koko maailmalle, siis myös kehitysmaille. Jos joku porukka kehitysmaissa virtuaalisesti elää elämääni ja käyttää rahani luksuselämään, niin sekä tässä on tavoitteena? Nykytietokoneissa on kummasti videokamera kuvaa,maan ihmistä kun hän lukee tai kirjoittaa tietokoneella. Siitä voi potentiaalisesti nähdä reaktiot erilaisiin kirjoieiin ja elämänpiirin böö-asioihin, joita sitten toiselta puolen maailmaa järjestää ihmisiä manipuloidakseen, kun ei oikein ymmärrä normaalia dynamiikkaa.
Sitä paitsi tietokone on välillä rikki eikä' aina ole varaa uuteen. Onko tarkoitus että silloin tippuu yhtesikunnasta kokonaan pois?!
Postinkantaja on rauhallinen neutraali henkilö, yleishyödyllisen työn tekijä tavallisesti samoissa ympyröissä pyörivälle alueelle ja lisää siksi turvallisuutta oelnnaisesti: täällä voi kulkea. Sanomalehtien jakajat tekevät yöt paljon turvallisemmiksi! Ollaanko luiopumassa suomalaisen yhteiskunnan turvarakenteista vai mikä on ideana? MKulttuuri ei säily entisellään, jollei sen järjestelyjä tehdä yhtä lailla viisaasti. Ja sähköistämisessä ei olal sillä tiellä.

Tarkoittaaks tuo nyt sitten kanssa sitä, ettei internet ole automaattisesti hyvä asia kaikessa? Ettei pit'isi yhdistä kaikkea nettiin, ja että monessa turvallinen yksinkertainen persukone ilman verkkoa olisi parempi kuin liian pitkälle kehitetty, missä on puuttumismahdollisuuksia, etenkään niitä matkan päästä. Kanssa olisi kai hyvä, jos sellainen yksinkertainen kone pitäisi kirjaa siitä, jos se on johonkin joskus yhdistetty, että milloin ja kenen koneeseen ja mitä, ja siihen kai tarittraisiin koneiden tunnistus käyttäjien nimien, ikien, sukupuolen ja ammattiryhmän sekä kansallisuuden ja asuinseudun mukaan sen sijaan, että mikä tahansa kirjain- ja numeroyhdistelmä. Ja tarttisi olla turvallisia lähiverrkoja ja pidemmän matkan yhteydet rajatusti esim. että nettisivua voisi tehdä mutta nettikaupassa vain lokaalisti tänne imuroidussa kaupan versiossa, tms.
Ja suojavyöhykkeitä esim. koulutustason mukaan, että jos koulua käynyt alle 3 vuotta tms, niin kuuluis eri ryhmään.
Ja ei Facebookille yms ihmisten kaukaa manipulointia tai ihmisryhmien murhaamista helpottavalle. Ihmisten välillä on uskomattoman suuria eroja, ihan toisin kuin pääkaupunkiseudulla sai kuvan. Jos joillakuilla on aina helle, niin eihän siellä huolehdita suomalaisen koulun asioista mutta voidaan haluta rahaa kumminkin, vaikkapa ulkomaalaisten kustannuksella. Ja telkku suosii näyttelemistä eli kaikki ongelmat eivät pysy siellä, missä ihmiset jonkun tyypin turvajärjestelyjä rikkovat.
Silloin posti ei saisi lähettää paperisina sähköisesti tulleita aineistoja. Eikä puhelinmyyntityötä saisi tehdä ulkomailta käsin.
Suomessa on hyvä, kun "Elä ja anna toisten elää"-sääntö sekä tervehenkisyys menevät yli sen, kuka on virassa. Mutta ulkomailla, mistä ne puuttuvat, tulee usein ongelmia siitä, ettei virassa olija käyttäydy kyllin oikeudenmukaisesti ja tervehenkisesti.

Huomioita vihreän elämäntavan opettamisesta ym

Vihreiden huonona puolena on ei-niin-hyvä ilmapiiri, joka kai johtuu siitä, että yritetään olla objektiivisen realistisesti kaiken kanssa ja suurimpien piirteiden kanssa eniten ja tunnelman kyseessä ollen silloin kömpelöimmät typerimmät tunnelman pilaamiset korostuvat, kun ei ole isoa mittakaavaa erotettu typeryydestä. Tunnelmaan vaikuttavat etenkin kolinat, saapastelevuudet, romuttamiset yms, ja jos hyvää tunnelmaa tai rauhaa haluaa vaalia, niin olisi otettava kantaa kauniimpien asioiden vaatiman rauhan puolesta - ei kai niinkään tapellen vaan keskustelussa suosien sivistynyttä käytöstä ja reiluutta sekä tiedostaen että oma rauha on eri juttu kuin toisten elämän häiritseminen tais ihen puuttuminen, pojillakin. Jos kadulla kulki kaksi erilaista henkilöä ohitsesi ja olit sen kivan kanssa, niin jäi hyvä ilmapiiri, mutta jos jäit pondeeraamaan ikävää, niin jäi huono ilmapiiri. Vastaavasti pihapiirissä. Ikävien pondeeraamisen sijasta pitäisi puolustaa arvokkaita asioita reippaasti tai muuten käytännössä tehokkaasti.

Vihreiden elämäntavoissa on sekä ilmastoriippuvaisua kuten lämmitys, pyöräily ja aktiivisuus, että muissakin ilmastoissa yhtä lailla tärkeitä kuten kierrätys ja maailmankuva yleisellä tasolla. Terveistä elämäntavoista osa on ilmastoriippuvaisia ja osa ei.

Usein kun nuori ihminen oppii jotakin, niin yleiskuvana on, että moni muu osaa samat perusasiat eli jos heille lisäisi tuon taidon, niin lopputulos olisi aika lailla samanlainen. Kun taas jos ihminen on vanhempi ja löytänyt oman tiensä vuosien myötä, niin hän on yleensä myös luopunut jostakin vanhasta taidostaaan tai tottumuksistaan, ja niin jos hänelle lisää saman taidon, niin lopputulos on silti ihan erilainen. Niinpä nuorempien kanssa voi hyvin tehdä yhteistyötä periaatteella tee sinä tämä, kun niin hyvin osaat, mutta vanhemman äen kanssa, jolla on eri taitoja, on silti edelleen huolehdittava omasta osuudestaan, koska vanhempi ihminen ei välttämättä huolehdi kaikista puolista, mitä koulun käynyt, voipa olla alunperin toisesta maanosasta tai vaikka uskonnolliselta taustalta tms ihan eri perustalle rakentava ja alkuperäisistä lähtökohdistaan jo kauas eksynyt.

Kun vihreiden elämäntapojen asioita käydään läpi, niin näkökulman pitäisi kai olla harrastajan: on kivaa tehdä, on kiva elää näin, motivoitua, ja samalla käytännön ohjeet rattoisia ja seikkaperäisesti selostavia.


maanantai 14. marraskuuta 2016

Valintojen tenhoavuutta? Itä-Savo-lehti

Vihreiden linjausten hyvänä puolena ovat terveet elämäntavat, jotka tuoat onnellisuutta, ja haittapuolena kauhtuneisuus, jonkinlainen tyytymättömyys elinoloihin, sekä se, että ulkomaalaiset eivät ole yhtä helposti reippaita kuin suomalaiset ja niin ympäristöteot jäävät eristyksiin muusta maailmasta.
Savonlinnan seudulla on paikallinen sanomalehti Itä-Savo, joka luo aivan ihanaa ilmapiiriä, joka kai on niin ihana monen mielestä, että houkuttelee muuttamaan seudulle ja omaksumaan moisen elämäntavan - joka on matkailupaikkakunnan tapaan ulkomaalaisille houkutteleva ja toisaalta mökkeilyhenkinen ja taiteita oppimaan saava. Voisiko Itä-Savo-lehdestä oppimastaan saada tuen vihreiden linjausten noudattamiselle myös siellä, missä väki ei ole niin ahkeraa ilmaston myötä?
Ja Suomessa taas Itä-Savosta saisi sitä tenhoavuutta, jota vihreä liike tavallaan tuntuu aavistelevan voivan olla mutta jota kauhtuneisuudelta ei näy. Savonlinnan seutu on mökkeilyseutua, joten lehtikin sopii mökillä luettavaksi: kenties yksi numero tai pari eikä edes oikean päivän. Niin sen kai voisi jakaa useammalle ihmiselle, jos vihreöt tilaisivat. Ainakin vajaat kymmenen vuotta sitten Itä-Savon sai aamukannossa Espoossa, ja aivan ihana ilmapiiri juuri sen omakotitalon seudulla, luminen. Asun Savonlinnassa, mutta katsoin tässä lehdestä, niin jatkuva tilaus maksaa 311,50e vuodessa eli kai 26e kuussa, eli jos tuosta isompi porukka saisi kukin yhden lehden, jollei ole varaa tilata, niin yksi lehti maksaisi euron. Josko se olisi vähintäänkin sen arvoinen kokeilu! Mutta sitten pitäisi mainostaa lehtiä niille, jotka ihastuvat ilmapiiriin, jos sen nyt noin noepasti voi oppia, etteivät luule tarvittavan murhia moiseen ihanuuteen käsiksi pääsemiseen.


Jotain tuosta tenhoavuudesta lahjalinkeissäni http://joululahjoja.blogspot.fi/ , mutta suosittelisin kyllä Itä-Savo-lehteä ja nuo linkkien ohjeet vain lisänä. Savonlinnaan muuttaminen ei ole niin hyvä idea, kun täällä on kai murhia paljon juuri siksi, että Savonlinna on matkailupaikkakuntana houkutteleva paikka muuttaa, vaikkei virallisesti ole muuttovoittopaikkakunta. Sitä paitsi ideana oli korjata vihreiden linjausten tenhoavuutta eikä muuttaa sen sijaan Savoon. Itselläni ainakin hyvä yhdistelmä on ollut selata Itä-Savoa jos kus aika myöhään päiuvällä ja kirjoitella itse paljon kaikenlaista osaamaani, mistä luulen olevani ihmisille iloa. Ehkä vihreille sopisi kirjoitella laajemmin kaikenlaista kivaa, mikä loisi muille väylän olla hyvällä tavalla vihreä, esim. luontoon liittyviä juttuja ja kuvia, niin olisi vihreille iloa tuottava luontosuhde kenties useamman tavoitettavissa, ja ehkä kivoista polkupyöräretkistä ja polkupyöräreiteistä niin, että pyöräily sujuisi kivasti, ym elämäntapavaihtoehtoja, jotka ovat kivoja ja vihreitä aika lailla - jotain siltä suunnalta kivaa materiaalisia kuin musiikkivideot kivoin kuvin kai, luulisin? Että olisi hyvä laaja monelle sopiva uoma, joka mm olisi hyvällä tavalla elävä, elämänviisas ja vihreä.

12.3.2017   Asumismukavuuteen samalta suunnalta linkkejäni:
Sisustusohjettani http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2015/08/sisustamisesta-yms.html
Asuinseudustani ja mummolamaisuuden luomisesta http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/03/natkilaisyydesta-ja-savonlinnalaisuudes.html
Kädentaidoista yms http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi
Musiikista  http://musiikkipaivakirja.blogspot.fi 

6.1.2017   Marraskuun alusta 2017 lehti on vaikuttanut näyttelijöiden tekemältä, kenties Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlan vuoksi, mutta on sitö edelleen ja mm ilmastoon kelvoton. En suosittele enää.

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Trumpin ilmastopolitiikasta?

Tämän vuoden Yhdysvaltain presidentinvaalit voitti republikaanien Trump. Ylen nettiuutiset kertoo http://yle.fi/uutiset/3-9289953 että Trump on siirtymävaiheen ajaksi(?) nimittänyt ilmastoskeptikon ympäristönsuojeluviraston johtoon ja että Trump haluaa Yhdysvaltain irtautuvan Pariisin ilmastosopimuksesta. En perusteluita Trumpin kannalle tunne, mutta jso joltakin kannalta tällaista pohtisin.
Maailmassa on kovin monia kulttuureja, joilla kullakin maailmankuvansa ajattelutapoineen. Kun rakennetaan jotakin tietynlaisista palikoista, saadaan vain tietynlaisia rakenteita ja toisia ei. Jotkin asiat ovat silloin helppoja saavuttaa, mikä selittää miksi tuo kulttuuri on valinnut juuri sen lähestymistavan ja katsantokannan, ja toisaalta tietyissä asioissa törmätään aina ongelmiin, mikä selittää sen, miksi toiset karttavat tuon kulttuurin lähestymistapaa ja valitseat itse ihan toisenhenkisesti ja toisenlaisen ajattelutyypin toisin painotuksin ja taoitteenasetteluin.
Onkohan Turmpn kannassa kyse osin tästä: eurooppalaistyyppinen akateeminen lähestymistapa on törmännyt ilmastokysymyksissä ongelmiin, kovin suuriin hankaluuksiin. Onko siis niin, että tässä kohden ei ole hyvä ottaa mallia eurooppalaisita akateemisista? Vai onko niin, että he ovat tässä kysymyksessä nähneet pidemmälle ja siksi törmänneet hankaluuteen, joka kaikilla on? Saman näkökulman käyttäminen maailmanlaajuisesti on kovin totalitaristista tuon näkökulman ylivaltaa. Silloin olisi olennaista, ettei käytä sitä niin, että se tuo isoja ongelmia. Toisaalta koulutus juuri pyrkii tekemään tunnetuiksi ja tuomaan saataville parhaita ratkaisuja, mitä on löydetty. Mutta kuinka monen mielestä koulutus on silloin räätälöuity juuri heikoiummille, jotka itsekseen luovat paljon ongelmia muiden kantaa? Onko mahdollista löytää lähestymistapoja, jotka ratkaisevat ongelmat jo alunperin ja vieläpä laajoilta alueilta? Ja käyttää niitä vain niin laajasti kuin ne tuovat hyvää. Trumpin kuulemma käyttämä väite, että ilmasto-ongelmat olisivat kiinalaisten salajuoni, viittaa siihen, että ajattelun taso olisi liian alhainen ja liian palikkajärkinen, eli voisiko korkeatasoisemmalla lähestymistavalla kiertää ongelman?

Tuossa http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2016/09/global-warming.html Bushin kaudella Valkoiseen Taloon lähettämäni viesti ilmastonmuutoksen torjumisen kannattavuudesta itsekkään ja kenties vahingoittamisenhaluisen valtion näkökulmasta.

keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Ostoksissa helposti onnistumisen taito on ympäristöteko, sillä hyvä ostos korvaa monta huonoa ostosta

Ostoksissa helposti onnistumisen taito on ympäristöteko, sillä hyvä ostos kestää pitkään ja sopii moneen, vaikka olisi halpa. Se siis korvaa monta vähemmän osuvaa ostosta ja tuo paremman viihtyvyyden ja sopii tekemisiin paremmin.

Lainaan tähän nuo kaksi kirjoitusta tässä blogissa tavaroiden ym esim. ruokien ostamisesta:

"Mutta ongelmana siis on niiden peseminen ja kuivaaminen sekä se, etteivät ruokapaukkausten tyylit useinkaan ole käyttäjien mieleen, mihin kai auttaisi se, että kun esim. jugurtteja on useammanlaisia, niin ostaa niitä omantyylisiään, oli se sitten karu, säästöpakkaus tai jälkiruokamainen, ja mautkin ovat vastaavasti eri ihmistyyppien ravinnontarpeen mukaan: mössöä, kirpeää, makeaa vai mitä onkaan, niin kumminkin sitten paketin tyylikin on sille ihmisryhmälle, sille elämäntapamieltymykselle, joka kuvastuu ruassa. Tuo kai meinaa, ettei aina kannata ostaa lähimmästä kaupasta vaan kaupasta, joka tarjoaa noita tuotteita sinun pitämälläsi tyylillä, esim. mummolamainen, perusruoka tai juhlava. Huolissaan tai tyytymättömänä tarvitsee enemmän ruokaa kuin tyytyväisenä ja siksi sen, mitä menettää ostaessaan hiukan kalliimman itseä viehättävän tyylisen ruuan, säästää kai siinä, että jos niin tekee useamman ruoka-aineen kanssa, niin luultavasti selviää yhtä vähemmällä ruokapakkauksella aina silloin tällöin tai siis per tietty määrä ostettua ruokaa."

"
Jos rahoja on vähän, ei ole hyvä ostoslistamaisesti äkkiä ostaa, mitä tarvitsee, sillä silloin ei yleensä kiinnitä huomiota siihen, minkä elämäntapaihanteen mukaisia kukin ostos on ja siis siihen, miten sen kanssa viihtyy ja miten mukava se on käyttää, ja niin ehkä tarvitsee lisäksi toisen tavaran tai ruuan, joka huolehtii jonkin toisen puolen samasta tehtävästä, eli hinta tuplaantuu ja tyytyväisyys vähenee. Sen sijaan yhtään isommat ostokset (noin kympin ja yli?) pitäisi tehdä haaveillen: mitä erityisesti haluaisin ja millainen olisi siihen hyvä, minkä elämäntapatyypin osa se olisi: hanki se elämäntapahaaveiden perusteella oikeanlainen (siis mitkä ominaisuudet siihen on erityisesti taidolla rakennettu, mihin käyttöön hyväksi se on tarkoitettu, millaisten ihmisten oletettu käyttävän sitä mihin ja mihin kaikkeen se niinollen sopii ja mihin ei) esim. oikeantyylisestä kaupasta, vaikka olisi jonkin matkan päässä, niin säästät jos saat sen alle kahden ekana läheltä löytyvän halvimman sentapaisen hinnalla. Jollei osaa tehdä näin, niin pidä takoa äläkä osta mitään, niin haaveet syntyvät itsestään ja ylimääräinen aika kypsyttää ne näkemykseksi siitä, mitä haluat ja miten sen saat kätevästi."

Pääkaupunkiseudulla kuulin vanhempieni sanovan vihresiin liittyen, että olisi kiva, jos tavarat eivät olisi niin tärkeitä. Vihreiden suhteesta tavaroihin ja kuluttamiseen arvelen monen yrittävän samaan suuntaan. Ruuasta kuulin tuumittavan, että jos se ei ole niin hyvää, niin ehkei sitä niin helposti syö liikaa eikä tule ruokakeskeiseksi ja menetä elämälaatuaan. Mutten kyllä näin jälkikäteen usko sen menevän niin, vaan jos syö väärin, niin helpommin jää ruokaan kiinni, kun on jokin ravinnontarve täyttämättä, on vähän kuin sairas moni lihava tuosta syystä. Eli arempi ostaa monenelaista terveellistä ruokaa niin kuin mieli tekee kunakin vuodenaikana syödä ja kuunnella mielitekojaankin, sillä kai oma luonto ruuastakin jotakin ymmärtää. Tavarihin sovellettuna sama ohje menee pieleen, sillä jos ostaa huonon tavaran, niin tarvitsee toisen paikkaamaan, ja niin kulutus lisääntyy. Jos olisi ostanut oikein hyvän tavaran, olis selvinnyt sillä vuosia ja muut eivät olisi kelvanneet vaan jääneet ostamatta, tai ainakin sen olisi voinut antaa eteenpäin uudelle käyttäjälle.



Tavaroita valmistavat käsityöläiset. Varsin harva tavara on oikeasti tehdastekoa, vaan joku tekee osat, joku kokoaa, joku suunnittelee ulkonäön, joka kai vanhus osaa suunnitella hyvän käyttää ja miettiä, miten se olisi eri ihmisryhmille juuri sopiva. Niinpä kauppojen tuotteet eivät ole kaikki samasta muotista vaan tyypillisesti tuon paikkakunnan henkisten käsityöläisten tekemiä, joista tuotteista kaupan myyjä tms on valinnut kaupan hengen mukaisella tavalla hyvän käyttää.
Savonlinnassa asuessa vaikuttaa siltä, että kauppoja, paikkakuntia ja tyylejä on pehmentäviä, jotka tuovat voimia, jos jokin on ollut rankka, kuten vaikka K-kaupa, vapaa-aika, mökkeily, taide, uskonto, ja on karsivia tyylejä, jos ei pysy perässä moisissa hienouksissa tai kokee ne liian lähelle tuleviksi. Karsiva tyyli menee usein koulun ym opintojen kanssa, koska ei muuten osaisi. Lisäävä tyyli sen sijaan yrittää nostaa taitotasoa.
Ihmisillä on monia eri perspektiivejä, vain lapsena oli koulu kaikille tavallaan sama. Siksi tavaroita ei ole lapsuuden jälkjeen niin selkeästi hyvä perusttu tuohon -tyylisiä, vaan pikemminkin, että oletko tätä ihmisryhmää arostuksiltasi, lähdetkö sen mukaan tätä käyttäksesi, edes himpun verran ja ruuan avulla eroa pehmentäen.
Jos on ostettava jotakin, niin olisi mietittävä sekä sitä, mikä olisi hyvä, että millaisen elämäntavan osa se olisi, esim- käytännön tekemistä käsitöiden tapaan ja kotona oleilua. Niib sitten osaa ostaa siihen tarkoitukseen eikä jotenkin eri lokeroon kuuluvan, jota siis olisi hankala käyttää, jollei sitä ole kovin hyvin suunniteltu moneen kumminkin sopivaksi. Kenties tekee hyvää miettiä myös, että ketkä tuota aihetta yleensä harrastavat ja mikä elämäntapa, tekemisentapa, sosiaalinen tyyli ja arvomaailma heillä tuohon tekemiseen liittyen on.
Jos olisi ostettava jotakin vain, mikä tekee elämän paremmaksi, niin ensin olisi haaveiltava, että millainen elämä olisi hyvää, ja sittent uon elämäntavan tyylilajin, sen tunnun perusteella ostettava hyvin toimiva harrastusväline, esine, vaate tms. Jos ostaa kirpparilta, niin näin, ja jos kaupasta, niin olisi valittava kaupan tyyli sen mukaan, mikä yleensä tuonut hyvän olon ja hyvän mielen, kivaa meininkiä. Esim. halpakaupat usein satsaavat siihen, että niiden suosimilla tyyleillä vähävaraiunen saisi hyvän elämän, esim. kivasti sujuvan arkjen ja työn iloa.
Hyvä tuote ei ole yleensä hinnasta kiinni vaan se on kiinni siitä, mihin ihmisryhmään kuulut: työssä käyvä, opiskelija, teini, kotiäiti, vanhus, sillä erityyppisten ihmisten toiveet tavaroille ovat erilaiset, mm niiden kestävyydelle ja ulkonäölle sekä tyylille. Jos olet nuori, niin sinulle usein riittää perustuote, joka sopii ensimmäiseksi tutustumiseksi tuontyyppisiin tavaroihin. Ja jos jaksat huoltaa jotakin tavaraa tai vaatetta huolella, niin se ei mene niin helposti huonoksi, mutta toki materiaaliin pitää kiinnittää huomiota: keskihintaiset usein kestävät paremmin kuin halvin. Sen sijaan, että olisit ostanut kaksi halvinta, osta hyvä keskihintainen(?), yksi vain mutta sellainen mistä on iloa pitkään.

Oiskohan noista linkeistä iloa tähänkin, soeltamalla tähän aiheeseen siis:
Sisustamisesta: nätti ja viihtyisä, toimiva ja näyttäväkin http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2015/08/sisustamisesta-yms.html (osta harvoin, etsi teema, joka tekee elämästä hyää)
Siivoaminen kiemmaksi  http://tienraivaajat.blogspot.fi/2016/08/siivoamisesta.html (samalla kun huolehdit arjesta, etsi hyvää elämää)
 Ruuanlaitosta samalla rahalla ja taidolla parempaa http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/04/ruuanlaitosta.html (tunteilla on oma viisautensa)
Vaatteiden ompelemisesta ilman kaavoja  http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/03/vaatteiden-ompelemisesta-ilman-kaavoja.html (opettele uusia taitoja näin)

15.11.2016  Tuotteista pitäisi siis ymmärtää, että käsityöläinen on ne tehnyt, ja olla joskus miettinyt, että mitä jos ryhtyisin käsityöläiseksi, vaikkapa kutomaan sukkia tai villapaitoja, niin millainen olisi hyvä sukka, millaiset sopisivat monelle, keitä he olisivat, miksi juuri sellaiset sukat heille, mitkä ovat hyvän villasukan piirteitä, mitä on se tyyli, josta minkä ikäkauden ja tyypin ihmiset pitävät ja miksi, miten oppisin sellaiset hyvin, ja elämäntapa, mikä olisi hyvä terveellinen elämäntapa, miten kiehtova, miten sen voi oppia sukista, mitä käytännönläheistä se sukilta vaatii, entä villapaidoilta, mikä on hyväätekevä suunta kunkin kehittyä, miten saada laatusukkia huokealla, jne

* * *
Saonlinnalaisten kauppiaiden taidoista http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/11/saonlinnassa-kivasti-pidettyja-kauppoja.html

Taitojen oppimisen ohjeita   http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi

* * *

11.6.2017   Elämäntapahaave ostoskriteerinä ei siis tarkoita tuotteen valmistajan matkimista. Tuotteen tekeminen voi olla tylsää ja se tuottaa ei-niin-kivaa tyyliä tuotteeseen, minkä moni paikkaa ruuan tuomalla jaksavaisella mielellä. Mutta tuote on tehty johonkin tarkoitukseen, tietyn tekemisen välineeksi tms ja se siis sopii sellaista tekemistä sisältävään elämäntapaan, jota siis tuotteen valmistaja ei elä vaan on käsityöläinen, tehdastyöläinen tms. Kuitenkin hänellä voi olla kokemuksen ja taidon tuomaa näkemystä siitä, miten tuota elämäntapaa on hyvä harrastaa ja mitä eri karkeat ihmisryhmät kaipaavat sen tuotteilta. Tuote kai usein yrittää luoda lokeron, jonka suojissa olisi hyvä tuota aihepiiriä harrastaa, esim.t ierttyjen tuotteen muotoilussa näkyviuen arvojen seurassa tai tietyt asiat tuotteessa hyvin huolehdittuina. Tuotteen tyyliä ei siis ole tarkoitettu tarkkaan matkittavaksi, nuorillakaan käyttäjillä, vaan se on ikään kuin ilmaan heitetty pallo: nappaa kiinni ja tee mitä mielit, omalla tavallasi, mutta tähän tekemiseen se sopii. Usein tuotteen tyyli paitsi viittaa ikäryhmään ja sukupuoleen (jotka kertovat elämäntilanteesta ja siis siitä, mitä tuotteelta odottaa, esim. nuori aikuinen juuri omaan kotiin muuttanut, lapsiperhe jolla pieniä lapsia, vanhus, tyttö etsimässä jotakin kivaa omaa elämää aloittaakseen vaikka on vielä lapsi, tms), myös neuvoo taitoja, tyypillisesti että tarkkaan katsoen, tunnelmatajuisesti ja ainakin noin tarkkaan tehden. Mutta se ei siis yritä olla sellainen kuin itse tehty vaate, juuri sopiva, vaan ikään kuin karkea lokero, käyttöesine eikä asuste, tai jos on asuste, niin aika persoonallisella tavalla käytettävä eikä juuri tuotteen perustyylin mukaan kaavamaisesti, luulen.

* * Ä
(21.7.2017   Tietokoneen (tai muun tavaran?) värin ja tyylin valitsemisesta http://feelingcomputers.blogspot.fi/2017/07/user-friendliness-of-present-day.html )

Tästä blogista myöhempää
" Ihmisen näkövinkkelistä sanoisin, että rahavarojen puute usein aiheuttaa ihmisille pakkotilanteita, kai maanviljelijöillekin, ja se kostautuu niin maanviljelijöille kuin eläimillekin. Pakkotilanteita vähentää, jos on itse niitä uomia, mitä ihmiset yleensä toivovat elämiltään ja yhteisön toiminnalta noilla seuduin ja mitä arvoja arvostavat, mitä tekemisentapoja yms, jos siis on harmoniassa ympäristön kulttuurin niiden uomienkanssa, joita elelee, mikä lienee lähinnä kysymys siitä, että valinnat pitäisi tehdä haaveiden mukaan, niin on herkempi muidenkin haaveille ja sitäkautta sille, miltä kohden ja missä saa tukea, mihinja mihin tapaan, ja mitä taas hienotunteisesti pitäisi välttää."

* * Ä
24.11.2017   Kirjoituksiani ostoksissa onnistumisesta yms http://asiakkaanavain.blogspot.fi/ 


 

perjantai 4. marraskuuta 2016

Metsittämisen ja maallemuuton ohjeita tarvitaan

(Savonlinnan keskustaa Olavinlinnan tienoilla)
Kun vihreät kerran kannattavat luonnonläheisempiä elämäntapoja ainakin yhtenä vaihtoehtona, olisi olennaista huolehtia ainakin aika isolle osalle kaupunkilaisista niitä mahdollisuuksina. Se ei ole samaa kuin maallemuuton tukeminen noin vain, sillä maalla asuu monta kaupunkielämän piirteistä haikailevaa, eikä se ole vain maalla ja kaupungissa asumisen eroa vaan sitä, että yhdeltä pohjalta ponnistaen, jollei siihen lokeroon sovi, niin kaipaa muunlaista, ja jos on mahdollisuus valita muutaman erilaisen vaihtoehdon tienoilta jokin oma vaihtoehto, niin se on helpompi kuin yksi vain tai joko-tai. Eli maalla kasvanut ei jaksa loputtomiin kiehtoutua käytännön taidoista ja muutamasta hassusta puusta, jollei ole sitä tyyppiä, mutta kaupungista maalle haikaileva voisi siinä viihtyä, aina olla uutta kiehtovaa opittavaa käytännön jutuissa ja luonnossa, ja muut taidot jo kaupunkiaikana opittuja. Kaupungista maalle muuttava olisi siis kulttuurillisesti erilainen, mm maalla viihtyvä eikä maalaiselämään pottuuntunut. Myös hänen suhteensa kaupunkiin ja taajamiin olisi erilainen ja erilaisia hänen käyntinsä isommissa paikoissa. Myös hänen sosiaalisuudent yyppinsä on erilainen. Siksi maallemuuttajien olisi parempi asua keskenään ja maalta kotoisin olevien maalla vielä asua haluavien keskenään, niin eivät vetäisi eri suuntiin. Turvallisuuden perustana oleva kulttuuri ja luonteenlaatu sekä arvot ja arviot ovat erilaiset maallemuuttajilla ja maalta kotoisin olevilla.

Tein laskelman ihmissyöjäheimosta. Kymmenen lasta keskimäärin per aviopari tekisi viisinkertaisen väestönkasvun, mikä tarkoittaa, että väestön pitämiserksi ennallaan kukin ihmissyöjäheimon aikuinen jäsen saisi elämänsä aikana tappaa neljä-viisi heimon jäsentä, esim. siis yhden kerran kymmenessä vuodessa, jollei muita kuolinsyitä olisi ja keskimääräinen elämänpituus olisi 50 vuotta aikuisilla. Eikö tuo toisi maineen "on murhia" eikä ihmissyöjäheimon mainetta? Voiko ihmissyöntiä siis olla vain suurilla muuttovoittoalueilla ja paikoissa, joissa moni käy, jos siellä on ansa? Ihmissyöjien maineessa ovat mm alkuasukkaat. Onko alkuasukkaiksi haluavia kovin monta? Pitäisikö alkuasukkaaksi haluavien ostaa tai vuokrata maata ja metsittää sitä, luonnontilaistaa, olla jotakin luonnonsuojelijoiden sukulaisia omilla (tai vaikka jonkin yhdistyksen ylläpitämillä) alueillaan, joita olisi monin verroin alkuasukkaiden nykyisiin maihin nähden? Tarvittaisiinko siis erityisesti metsittämisen, puistojen laatimisen, perinteikkäämpään maatalous- yms elämäntapaan siirtymisen ohjeita, lähinnä kai luonnonsuojeluhenkiseen mutta maanviljelijöiden taitoja omaavaan?

Ja maalta kotoisin olevat tarvitsisivat kaupunkeihin muuton ohjeita.
Ammattialan vaihdosta omaan kaukaiseen rakkaimpaan haaveammattiin tai muutamaan sellaiseen olen kirjoittanut ohjeita pitkästi Haaveammattiin-blogissani http://nopeaoppisuus.blogspot.fi .

(Yleensä jos pännii, niin se johtuu siitä, että elämän olosuhteet ja elämän kuviot ovat jotenkin peilessä. Yleensä se kai johtuu siitä, että on yrittänyt ihan samaa ratkaisua kuin kaveri tai naapuri, eikä se tietenkään ole eri ihmiselle yhtä lailla sopinut. Tarvittaisiin isosta mahdollisuuksien kirjoita vapaasti valitsemista omien mieltymysten perusteella, ei taktisesti vaan huojentunutta oloa, mielihyvää, rattoisaa aikaa ja kiinnostavaa tekemistä tavoitellen. Esim. ettei vain muuta johonkin kaupunkiin vaan että kuulostelee, minkä meininki viehättää, mitä ammattialoja pitää elämässä hyväätekevinä itse eikä ympäristöltään arvostuksia perusteluineen kopioiden, mikä olisi sivistynyt tie omalle elämälle, ja valitsee ainakin pidemmän päälle asuinpaikkansa sieltä. Ja ammatissa, harrastuksissa ja ihmissuhteissa sama: valitsee vapaasti niin kuin kaupungissa voi, niin kuin yhteiskunta pyrkii tukemaan.)
Katso myös http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2013/11/ela-ja-anna-toisten-elaa.html

Jolleivät ihan korvessa niin monet viihdy ja on turvatonta eikä taloudellisesti kyllin kannattavaa, ja jos maalle muutajia on enemmän kuin poismuuttajia, niin silloin kai pitäisi kehitellä tiheämmän maaseutuasumisen ja puisto- ja viheraluemaisemmankaupunkiasumisen muotoja.

(tavallisen paikallisbussilinjan päässä olevilta talleilta Savonlinnan Pihlajaniemessä, esteratsastuskisojen aikaan)

Sosiaalisen silmän kehittämisestä

Kullakin ihmisellä on arvionsa muista ihmisistä ja niinpä he kohtelevat kutakin ihmistä eri tavalla, esim. käytännönläheistä käytännönläheisen tapaisella tavalla, tavanmukaista tavanmukaista muistuttavalla tavalla, jne. Niin siis heillä itsellään ja kullakin muulla ihmisellä on repertuaarissaan monta erilaista lähestymistapaa, jotka eivät kaikki socvi kuhunkin tilanteeseen yhtä hyvin. Mutta näin sen mukaan, miltä kannalta itse asioita lähestyt, niin (lähinnä uudet tuttavasi, jotka tämän kerran perusteella muodostavat mielipiteensä siitä, millainen olet,) ihmiset kohtelevat sinua eri tavoin, lähteät sosiaalisessa kanssakäymisessä eri uomille lähestymistapasi mukaan, sen mukaan, minkä tyypin ihmiseksi sinut tuossa aiheessa arvioivat.
Kantavimpia ovat yleensä sellaiset lähestymistavat, joihin kullakin on oma hyvä idea,oma hyvä osaaminen tukena, eli ne ovat siis pikemminkin perheyhtäläisiä keskenään kuin saman kaavan mukaan tehtyjä.
 (Olavinlinna Savonlinnassa)
Eri ammattialoilla on eri ammattitaitonsa arvoineen, elämänpiireineen ja tyypillisine sosiaalisine meininkeineen, minkä yleensä voi hahmottaa henkilön ulkonäöstä ja tyylistä, lähestymistavasta yms. He siis ammatikseen huolehtivat eri asioista ja ovat virittäytyneet moisen työn vaatimuksia tärkeinä pitävään vinkkeliin aika lailla kokoaikaisesti. Heihin perustaen saisi siis erilaisen yhteiskunnan (ihmisten ajattelussa eri kokoluokka, vastuunkanto eri asioissa, ajattelutyyppi tai työmäisen muun huolehtimisen kohde erilainen, eri määrin itsenäinen, eri määrin huolimaton, eri sosiaalinen maailmankuva, eri ikäryhmä kenties, eri itsestäänselvyydet), jossa muident yyppien asiat olisivat vain ostettavina työsuorituksina. Vastaavasti eri kulttuureilla on meininkinsä, joka huolehtii tietyt asiat ja jättää tietyt rempalleen pois haittaamasta menoa. Siksi jotkin asiat olisi huolehdittava globaalin sijaan työsuorituksina jonkin hyvin osaavasta kulttuurista kullekin muulle. Esim. yhteiskunnan kokonaisuuden osien yhteensovittaminen saattaisi olla suomalaisten vahvuuksia. Osaisivatko saksalaiset substantiivivoittoisen kielen käyttäjinä lajittelun vaatimat luokitukset ongelmattomasti?

tiistai 1. marraskuuta 2016

Taustaani

Olen tavannut olla kokonaiskuvin ajattelussa etevä ja kiinnostunut olennaisuuksista ja maailman suurista kysymyksistä. Vihreiden toiminnassa oli mukana 1990-luvulla Helsingissä Dodon keskusteluryhmissä. Mutta puoluekannaltani kannatan useampaa puoluetta ja olen harrastunut monenlaisesta, mm luonnosta, taiteista ja uskonnoista.

Oma vastaukseni ympäristökysymyksiin on kannnattavuusnäkökulman ja terveiden elämäntapojen yhdistelmä elämänmyönteisesti ja kokonaiskuvallisesti:
vanha suomenkielinen tekstini (pikemminkin jaottelu, jokin kirjoitelman tapainen)  "Ihmiskunnan kohtalo ja suurten systeemien kehitys" sekä sen motivoimana kirjoittamani e-kirjani http://2013paradise.blogspot.fi
mitä sitten olen yrittänyt kehitellä käytännön kannalta blogissani http://paratiisiteoria.blogspot.fi mutta se on pikemminkin assosioimista kuin objektiivista ajattelua.

Olen alun perin Helsingistä kotoisin ja asunut nyt 7 vuotta Savossa Savonlinnassa, missä vaikuttaa olevan paljon vaarallisempaa, etenkin murhia. Vastuuntunto tuntuu täällä olevan eri sorttia kuin pääkaupunkiseudulla. On kuin olisi maahanmuuttajien seassa, joilta puuttuu suomalainen kulttuurillinen viisaus yhteiskunnassa elämisestä mutta jotka ovat harrastaneet taiteita & uskontoa taalla, jonka kai oli tarkoitus valmistaa suomalaisen kulttuurin ratkaisujen oppimiseen kykeneväksi, mutta tuon opiskelun oat jättäneet pois, mistä rosvot, murhat, täyslaidallisuus, kotona oleilu. Mummolamaisuutta vaalitaan ja oopperamaisen tason taitoja (kesäisten oopperajuhlien myötä) ja niin seutu on taitaan gurun tapaan vastustuskykyinen mutta samalla tavallisesta meiningistä pihalla. astuuntuntoiset teot niin ikään oat taitavan työsuorituksia esim. taiteen alalla tai matkailun ja käytännön taitojen, eivät tervehenkisen yhteiskunnassa asumisen hengessä vaan "homma kaatuu niskaan" tilanteessa jyräään dominantisti käyttäytyän osaavan ihmisen tapaista, kun sellaisia on monta kukin tahollaan kuin kasa tai rykelmä. Eli tavallaan saadaan kaunista aikaan ja suurempia kuin pääkaupunkiseudula ja toisaalta tavalliset hyvät puolet puuttuvat, kun isovanhempien iässä olevat eivät jaksa koulun heikoimpien oppilaident yyppistä koulun yms kannattamista vuosikymmeniä sen jälkeen kun kouluopintojen aika oli ja niiden taso ylitetty. Puutteet vaikuttavat ruotsalaistyyppoisiltä, mikä saa ajattelemaan, että ruotsalainen vaikute ei tee hyvää Suomessa, tuskin muuallakaan monessa paikassa, sillä se ei korjaa pohjia myöten vaan totuttaa pelkkään kaunisteluun korjaamatta asioita oikeasti, korjaamatta pahimpia pois ja tuomatta ihmisille omaa viisautta ja elämänviisautta.

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Kaupunkisuunnittelusta

(lastentarhan pihaa, Savonlinna, Nätkin kaupunginosa)

En tätä aihetta niin tunne, mutta luulisin, että kaupunkisuunnittelussa olisi hyötyä uusavuttomuudesta eroon pääsemisen ohjeestani http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/08/uusavuttomuudesta-eroon-paasemisesta.html .
Alueen kehittämistä mietittäessä, olisi kai mietittävä, mitkä ovat alueen vetovoimatekijät, mikä niiden kannalta hyvä tapa asua ja järjestää palvelut, sekä mikä on kätevää ja mukavasti toimivaa. Nämä olisi pohdittava uppoutumalla, elämänkokemuksensa valossa ja tutuilta kuulemansa yms valossa. Esim. jos omakotitaloasuminen, niin millainen on hyvä omakotitalo, mikä sen viehätys, millainen omakotitalo on hyvä asua, millainen miljöö on viehättävä, missä tarvitaan kätevyyttä ja mitä ratkaisuja siihen on, millaista tyylilajia ja elämisentapaa sekä taitotasoa ja järjestelyjen ajattelutapoja arvoineen tänne muuttavat haluaisivat, esim. aika suoria katuja pensasaitoineen vai kaarevia, ja jos kaarevia niin millä tunnelmalla tehtyjä ja minkä tyypin miljöön tapaan talot sijoittuisiat ja osaavatko rakentajat laatia sellaista viehättävyyttä, entä asujat, missä ovat kätevyyden ja asumismukavuuden sanelemat ratkaisut millekin ihmisryhmälle, esim. tietyille ammattialoille käytännön, palvelun tai kirjoituspöytätyön ammattilaisille perheineen. Millaisia olisivat miljöön reunat ja niiden muuntelumahdollisuudet ajan myötä: rajoittuisiko metsään ja lenkkeilymaastoihin vai puistoon vai toiseen alueeseen, julkisiin palveluihin, lasten leikkipaikkoihin, teihin vai miten, ja olisiko kasvun varaa vai tietyn kokoinen, mitä vaatisi palveluilta ja miten kätevästi ne olisi mielekästä järjestää, esim. onko autoja, busseja, kävelyetäisyys, mikä on kätevää, mikä on mukavaa, paljonko matkoilla on viihtyvyyttä, paljonko nopeutta, paljonko muita vaihtoehtoja esim. keskuksissa ihmisillä, tai työpaikkojen luona, onko omaa rauhaa, onko hiljaisuutta, onko liukuva raja erityyppisten alueiden välillä eikä töks, vai pitävätkö juuri viereisestä elementistä, ovatko talot sentyyppisille arvoille, entä muu asuma-alue, houkuttelevatko muut tekijät muita ihmistyyppejä sinne, pitäisikö sen mieluumminkin olla heille kumminkin ja jotenkin pehmennettyinä nuo töks-tyypin rajat esim. puin, kaarevin hiekkaisin kulkutein, lasten leikkipaikoin tai parkkipaikan takana vasta, osittaisin näköestein?
Entä keskukset, ketä varten niissä mitäkin, on bussilla tulijoita kauppoihin ym, on jokapäiväistä joka on tarpeen olla kätevästi ja mukavasti, on harvemmin tarvittavaa, joka on löydettävä tietystä keskittymästä eikä hankalasti hahmotettavan tien mutkien takaa vasta, esim. kolmen korttelin päässä on helpompi kuin kolmen aika suoran tien mutkan takana, jos kunnon sivuteitöä ei ole, ja teillä pitäisi olla nimet kartassakin, syrjäisemmille vaikeammin löydettäville paikoille kai ikävät kuten hammaslääkäri, vaikka saahan sielläkin olla puska ikkunan ja oven luona, virastot yms mieluummin selkeään virastokortteliin infotauluineen kuin ripoteltuna sinne tönne ja nimet vilistävät mielessä että tylsä virasto 1, 2, 3 mikä se nyt olikaan noista jonka ohitse silloin kuljin ja nyt on tämä sivutie minne se vie, kävinkö täällä jo? Jos olisi niillä edes isoin kirjaimin havainnolliset nimet, jotak ovat ihan erinäköisiä ja kunkin raitin tyylisiä, eikät yyli vain paperilla eikä eläässä elämässä, voihan olla vaikka yksi iso ja kaksi pienempää sivutietaä ja taa siso, niin on selkeää. Ja vaikka puu yhden kohdalla, toisessa patsas plus kukka, kolmannessa koristepensas matala tuuhea lehdet näyttävät, tms, niin erottaa, mikä oli mikä.
Reitit pitäisi olla elävää elämää varten, elämää eläen rakennettuja, kuten vaikka että tässä olisi kiva kaareutua näin ja tuosta puiden lomitse - eikä vain paperilla tai tasaiseksi lanattuna ja keinotekoisesti rakennettuna sen sijaan, että olisi vanhoja puita jäljellä, mieluusti paljonkin. http://puidenkaatamisesta.blogspot.fi

(Oiskohan tuosta ohjeesta kanssa iloa käytännön taitojen oppimisessa http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/03/vaatteiden-ompelemisesta-ilman-kaavoja.html ?)

(Savonlinnan keskustaa, satama torin reunalla höyrylaivoineen)
http://savolaisuudesta.blogspot.fi

* * *

(15.9.2018   Talojen maalaamisesta jotakin http://liikuntaa.blogspot.com/2018/09/urheilukatu-vai-urheilutie.html

* * *

(  26.5.2022 Espoossa   Kun kaupunkia rakennetaan, niin yleensä jätetään puita ja viheralueita niin kuin viihtyisää on. Asumisviihtyvyys on siitä paljon kiinni. Mutta kun rakennetaan lisää, ongelmana on, että rakennetaan ihan täyteen, menee vehreyden tuntu. Ja se kai johtuu siitä, ettei muetitä, saako tähän rakentaa ja paljonko maksavat, vaan valitaan seutujen välillä, että minne talot tulevat, ja niin poistetaan biimeisetkin viheralueet. Kuitenkin jos tulevaisuudessa asutaan pitkälti kaupjngeissa, nikn olisi olennaista, että kaupunkiluontoa ja ulkoilualueita olisi, vaikka se tekisi kaupungista laajemman. )

( 31.7.2022   Espoossa   Ajattelussa löytää usein hyvän ratkaisun, kun ajattelee asioita sellaisina kokonaisuuksina kuin ne luonnostaan ovat elämän kannalta, esim puu lähiympäristöineen tai viihtyisä nurkkaus. Sama ehkä sopisi rakennetun ympäristön suunnitteluun. )

tiistai 25. lokakuuta 2016

Vaatimattomuudesta syntinä

Oletetaan, että sinulla olisi jokin parempi idea siitä, miten jokin ympäristöasioihin väljästi liittyvä asia paremmin järjestää, sitä paremmin lähestyä kuin keskustelun tasona yleensä tuntuu olevan, tai jokin ihan olennainen huomio, jota ei yleensä ole sanottu ainakaan ääneen, ainakaan niin, ettei sitä joutuisi erikseen itselleen perustelemaan. Niin sitten oletat vain, ettei se kelpaa, että pitäisi olla tavallista keskustelua, että niin muka olisi parempi. Tai että pitäisi saada kaverit ja tutut kuuntelemaan, kuin se muka olisi heidän erikoisalaansa, että sitten vasta on ideallasi väliä, lähestymistavallasi, näkemykselläsi, yksittäisillä huomioillasi, ajatuksillasi. Muttei se ole uuden luomisen reitti, että kaikilla pitäisi olla sama oivallus alunperin, vaan tarvitaan tekstiä, kommunikaatiota, opettamista, lukemista. Ja sitä jossakin blogissa tai jaettavassa tekstissä tai lehdessä tai keskusteluryhmässä, eikä vain toimistoon valtavan sähköpostitulvan osana lähetetyssä anteeksipyytelevässä tekstissä, että nämä nyt varmaan ovat näitä tavallisia vain tai yhteen tarkoitukseen sopivia vain - ei toimistokaan ole erikoistunut juurio sinun näkemykseesi, itse sinun pitää sille oikeat hakusanat, kiinnostava otsikko ja ytimekäs lyhennelmä kehittää!
Mitä sitten on olla nuori tai uusi, eikö se yleensä johda juuri tällaisiin virheisiin? Eikö nuoremmille olisi kerrottava, että iän myötä kehitymme juuri omaan näkemykseemme päin, jos se on kunnollinen, kantava. Ja että uudet keksinnöt syntyvät siitä, mitä ihmisell on omaa annettavanaan, eiät kaavan toistamisesta, vaikka perusjärkevyyttä usein tarvitaankin.

perjantai 21. lokakuuta 2016

Taiteet ongelmanratkaisumenetelmänä

Rakenteet hahmottava maisemakatse on pitkälti objektiivisen ajattelun perusmuoto, joka huomio samalla selkeästi tukee käsitystä maalaamisen ja piirtämisen hyödyllisyydestä ajattelulle. Tuohon kun lisää tunnelmatajun ja ymmärryksen maiseman ilmiöiden merkityksestä elämälle, niin parantaa paljon objektiivisen ajattelun kykyä ja samalla lähestyy lisää käsitystä maalaamisen ja piirtämisen hyödyllisyydestä ajattelulle. Mahdollisimman hyvän aiheen etsiminen kuvalle lisää maalauksen tuoman älyn syvällisyyttä ja ongelmanratkaisukykyä paljon.
Maalaamisen harrastamiseen tavalliset vesivärit, tavallinen vesiväripaperi ja -sivellin ovat hyvät. Lisäksi tarvitaan omin päin tekemistä, kenties harrastusryhmän tuki ja hyvä piirustuksen tai vesivärimaalauksen oppikirja, jonka kuvista voi matkimalla oppia maalaamista. Itse kirjoitin maalausohjeen, josta oppii oikeantunnelmaisuutta ja kokonaisuuden saamista onnistumaan http://akvarelliblogini.blogspot.fi/2013/05/koiran-valokuvaus-ja-maalausohje.html .
Maalaus on taito, jota voi opetella kuten muitakin lahjakkuuksia ja harrastusten taitoja:
http://nopeaoppisuus.blogspot.fi/2011/03/haaveammattiin.html
http://nopeaoppisuus.blogspot.fi/2011/03/miten-oppia-kaikki-kerralla.html
http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/08/uusavuttomuudesta-eroon-paasemisesta.html


Runoista http://pikakoulu.blogspot.fi/2016/05/tunnelmatajusta.html

Jos ajattelukyky ja elämänviisaus sekä yhteiskunnan hahmotustapa ovat hyvälaatuiset objektiiviset kuten tuossa edellä yritin neuvoa, niin musiikki avaa tekemistapa ja elämänalue kerrallaan hyviä elämisen tapoja, joissa maisemakatse, tunnelmataju, elämänviisaus, tunteidenmukaisuus ja yhteisössä elämisen taidot ratkaisevat elämän ongelmia, mikä missäkin kokoluokassa, milloin milläkin taitotasolla. Vähän niin kuin sosiaalinen silmä voi hahmottaa toisten elämäntavat, ajattelutyypit ja tavat elää ygteiskunnassa ja nähdä, onko siit opittavaa esim. ympäristökysymyksten ratkaisemista varten.

Huono- ja hyvälaatuisen taiteen välillä on iso ero ongelmanratkaisukyvyssä. Huono vain jäljittelee, näyttelee tavoitteena olevaa tasoa, kun taas hyvälaatuinen taide esittää ratkaisuja elämän ja maailman suuriin kysymyksiin, kommunikoi ne monen ymmärrettävästi, hyvälaatuisella ajattelulla tavoitettavasti ja on yleensä tosissaan tekemisen tai vanhan iän tuoman elämänkokemuksen avulla nuorempien auttamisen tyyppistä. Huonolaatuinen taide mainitsee vain yksittäisiä asioita sirpaleisesti ja näytellen, hyvälaatuinen taas avaa elämänkokemuksen ja ymmärryksen viisaammaksi taiteen katselijoilla, kuulijoilla, lukijoilla.

torstai 20. lokakuuta 2016

Uskonnollisuudesta ja ympäristökysymysten ratkaisemisesta: ilmastoa osaamattomien huomioon ottaminen kaikessa

Olen alunperin pääkaupunkiseudulta ja uskonnosta opin lähinnä tavallisesta mediasta, muttei minulle jäänyt se olo, että väki siellä olisi tavoittantu sitä, miten uskonnosta saa avun. Savonlinnaan muutettuani muutamana viime vuotena olen kuunnellut hiukan kristillistä radioasemaa aina silloin tällöin ja siitä on tuntunut oppivan uskonnosta. Mutta se, mitä olen oppinut, on toisaalta ollut uskontomaista ja toisaalta sotinut aiempaa uskontokäsitystäni vastaan. Miksi muka syödä kylläiseksi kuin viikonloppuna, vaikkei olisi ruuan puute, joka vaivaa? Miksi käpertyä lämpimäksi sen sijaan että reippailisi ja eläisi tervehenkisesti? Mutta tuntuu, että tarvitaan maailman keskiverron tapaisia ratkaisuja, jotakin edes siltä suunnalta, ja heillä kai on helle. Tai sitten papeista aika moni on muusta ilmastosta alunperin ja tarvitsee eheyden saavuttamiseen samanlaista kuin ilmastoa osaamattomat. Tai sitten moni kadllakulkija on sellainen ja se vaikuttaa päivän sujuvuuteen: on löydettävä elämäntapa tai olemisen tapa, jolla kaikkien muidenkin on mukava eheä olla. Kanssa jos suomalaiset ratkaisut eivät tule kuulluiksi siinä muodossaan kuin ovat luontevia ja tyuttuja, niin oliko papin kulttuuritausta toinen? Tai ympäristösi ihmisistä osan? Rukous voi herkistää maisemahavainnoille ja tehdä siten taitavaksi, ainakin kunnollisen järjen ja taiteiden (runot, pop, ym) tuella. Mutta jääkö se usein pois tai tuo ikävää, jos lämpimistä maista muuttaneet niin tehdessään alkavat pitää seuraa ilmalle ja jäähtyvät kamalasti? Mutta oikeasti se ei ole sekään uskonnon hankaluuksien syynä vaan se, että yrittää iso lössi kerrallaan, kaikille samaa, kun taas uskonto tuntuu auttavan yksilöä: elämäntiet eriytyvät. Ihna niin kuin voi tehdä elämässään valintoja, olla jonkin tietyn tyypin ihminen omilta edesottamuksiltaan ja valinnoiltaan. Ja siitä seuraa elämänkohtalo, ihan normaalin dynamiikan mukaan. Niin samalla tavalla voi olla esim. ympäristöasioista ratkaisuja löytävä ja elää maailman siinä osassa, joka osaa ratkaista ja huolehtia asiat, löytää hyvän elämän. Tai voi olla niitä, joilla nuo asiat takeltelevat, joka pitää seuraa epäviisaille, ja niin heidän tasonsa tuomat ongelmat valtaavat sinunkin elämäsi, ja olet sitä ympäristöasioissa hankalaa porukkaa, joka ei näe vastauksia, vaikka ne on selitetty heille jo. Ja sitten joskus tulee joku vaikute, jota et ymmärrä, että miksi sellainen, se on kai jonkun toisen ihmisryhmän taitotason palanen. Maailma ei ole kaikille sama. Niin kuin meistä tulee erilaisia persoonallisuuksia, eri elämäntien kulkijoita, niin myös näemme maailmasta eri asiat ja tulkitsemme samatkin tiedot eri tavoin, yksi suoraviivaisesti uskoen ja toinen muita asioita selitykseksi hakien ja jonkin toisen ihmistyypin totuuteen uskoen. Mutta onko maailma myös niin erilainen, kuljemmeko eri todellisuuksissa, jotka kohtaavat kuin tunnelit ja lähtevät taas omille teilleen, kuin sosiaalisuuteme, suuresta maailmasta saamme valita seuramme, ideaalimme ja harrastuneisuutemme, ja uskonto ja taide ovat niitä viisaimpia.

Olen kirjoittanut lämmittelyohjeita, ihan tavallisia sisätiloissa lämmittelyn ohjeita ym sinne päin http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2015/01/viileaan-sopeutuminen.html . Samassa blogissa vuodenaikojen elämisen ohjeita http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html , joille on myös engl. käännös http://finnishskills.blogspot.fi/2014/11/living-with-seasons.html .

Maisemakatse siis viilentää, jos on yhtä ympäröivän maiseman ilman tai muun viileyden kanssa. Tuo virhe kai tulee osin siitä, kun suomalainen pitää yhtä maisemamaisten ajatustensa huomioon ottamisen kanssa suuresti, niin kuin hyväksi on, niin ulkomaalainen luulee sitä fyysiseksi seuran pitämiseksi ilmalle,mutta oikeasti se on paljon monimutkaisempi teko. Maisema siis viilentää, jos pitää yhtä sen kanssa. Mutta ihan vain katsella saa, kuin insinööri. Ja ajatella saa. Ja saa ymmärtää maiseman ilmiöt kuin kuulisi ne: siellä huusi joku, tms. Ja mielessään vaan ei kehollaan, ei lämpötaloudellaan, saa pitää yhtä ympäröivän maiseman elämän kanssa: lapsia leikkimässä, lintu lentää, pilviä taivaalla, ne lämmittävät sydäntä, tekevät hyväksi elää maisemassa.

keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Sanonta "Laita se kierrätykseen" ihmisestä puhuttaessa

Pääkaupunkiseudulla tuttavani käyttivät sanontaa "Laite se kierrätykseen" silloin tällöin, kun toinen valitti jotakin heilastaan. He tarkoittivat ja usein lisäsivät selvennykseksi, että anna sen löytää uusi heila, onhan sillä varmaan niitä, jotka sitä katselee, ei se yksin jää. Meininki oli "Elä ja anna toisten elää"-ohjeen mukainen vapaamielinen sosiaalinen ja seksuaalinen elämä.
http://yksinaisille.blogspot.fi/2016/06/pariehdokkaide-maarasta.html
http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2013/11/ela-ja-anna-toisten-elaa.html


Myös äidin kertoessa lapsistaa, että miten hankalaa taie ttei oikein jaksaisi tms, vaikkei niin kamalasti valittanut (niin kuin ei noista hieloistakaan), niin toinen saattoi huomauttaa, että "Laita se kierrätykseen: onhan sillä varmaan kavereita, jotka tykkäävät sen kanssa olla ja harrastuksista se pitää".

(Hevospatsas tunteikkaan leikkisästi kirmaavista hevosista on kai muovia (tai lasia?) ja Helsingin Hakaniemestä koriste-esineitä, pikkupatsaita yms myyvästä erikoisliikkeestä 2000-luvun alusta, olikohan 25e. Se joskus putosi ja olen siitä osan liimannut kokoon, aika painava. Halusin sen välttämättä joululahjaksi, kun kirjoitin kirjaa paratiisiteoriasta http://paratiisiteoria.blogspot.fi .)

Sibelius ym

Sibeliuksen musiikista oppimisesta http://musiikkipaivakirja.blogspot.fi/2016/08/sibelius-ohje.html

Eino Leinon runojen käännöksiäni englanniksi http://einoleinopoems.blogspot.fi

Kalevalaa käänsin englanniksi vähän alusta http://finnishskills.blogspot.fi/2016/09/about-kalevala.html

Jätteiden lajittelusta - hyönteiset apuna? Ym kierrätyksestä

Jätteitä on kai kierrätettävät, jonykyisellään onnistuneesti tai niille main. Ja ne, joita ei nykyisellään voi kierrättää ja jotka menevät roskiin. Onnistumisten tulisi olla malleina, mikä kai meinaa, että kierrätysastioiden, myös kompostin tulisi olla lähempänä roskakatoksen ovea, luulen. Muutoin kierrätys unohtuu.
Haiseva roska on ihan eri juttu kuin hajuton tai mukavan hajuinen, esim. kuiva pakkaus. Onko olennaisempaa kuin pestä, niin kuivata paketit? Niin kierrätys olisi mukavampaa.
Ja viedä komposti ulos ennen kuin se alkaa haista. Kenties kuiviketta kerrostalonkin kompostiin, kompostin vieressä pidettävästä astiasta kipolla tms.
Voiko pakkauksia puhdistaa muuten kuin pesemällä? Esim. luulisi hiirten ja hyönteisten voivan oppia moiseen, jos se kierrätykselle olisi hyvä. Niille kai olisi olennaista järjestää kunnon vessa: sopisiko purkki, joka ei olisi liukas ja jonka voisi pestä aina vessassa käydessään, esim. vessapaperia kuivikkeena? Eläinten kanssa kommunikointiin on hyvä ajattelukurssini blogissani http://pikakoulu.blogspot.fi sekä elekielinen sosiaalinen kommunikaatio ilmein ja tunnelmin. Myös eläimet tarvitsevat luontovirikkeitä talvisaikaan: ikkunasta on hyvä näkyä puita. Itse ei saisi valita, mitkä hyönteiset tms sopivat mihinkin tehtävään vaan pitäisi antaa eläinten itse löytää, että kuka sopii mihinkin ja kuka haluaa ryhtyä katsomaan, että mitä mistäkin kierrätyksen tehtävästä tulisi. Mutta näin kai keäskauden kierrätys olisi eri juttu kuin sisätiloissa talvehtivien avulla kierrättäminen.

Pääkaupunkiseudulla ihmiset puhivat kierrätyksestä lähinnä vaatteiden kierrätyksen yhteydessä, missä on kivaa se, että saa itse valita isosta kirjosta erilaisia vaihtoehtoja itselleen sopivia vaatteita. Kunnollista käytettyä vietiin myös kierrätykseen. Ja kirjoja suositeltiin, niiden lainaaminen kirjastosta on kai vanha tuttu versio kierrätyksestä.
Mutta jätteistä ihmiset lajittelivat lähinnä paperin ja kompostin, ehkä lasin ja paperin myös. Olennaista kai on aloittaa hyvin toimivasta, jota on mukava ja mielekäs lajitella. Materiaalin uusiokäyttö on ihan eri juttu kuin kunnolliset tavarat, mutta eikö siinäkin voisi ottaa mallia kunnollisten tavaroiden kierrätyksestä? Toki ongelmajäte kuten vaikka paristot ja maalit erikseen omaan keräykseensä myös.

Lapset ehkä haluavat kierrättää kaiken, jos ovat kierrätysharrastuneita. Se ei toimi käytännössä ainakaan vielä, ja isompi hyöty kuin sen tavoittelsta olisi luoda useammille ihmisille kierrätysmahdollisuuksia, mikä on kai useimmiten elämäntilanteesta ja ohjeiden tyylistä kiinni. Jos elämä menee pieleen, niin kierrätyskin kärsii ison osan ajasta. Monessa muussa maassa ei kulttuurillisesti eletä Suomeen sopivalla tavalla, ja niin elinolojen kohentamisessa olisi olennaista olla rehellisempi siinä, miten iso osa ihmisistä tuttavapiirissä ja ammateissa on alunperin ulkomaalaisia, etenkään toisista maanosista ja mistä maanosista kukin, kun esim. hoitoalalla asiakeskeinen, tyly tai näytelty tyyli ei vielä tuo suomalaista laatua ja moraalia vaan on valovuosien päässä yhteiskuntakelpoisuudesta. Trakoittaako se myös sitä, ettei heidän lähtömaissaan ihmisten keskivertoelämäntilanne ole kyllin ok kierrätyksen mahdollistamiseen? Kanssa jos lapsista tuntuu, että tarttis olla pikkutarkka, niin eikö tarkkuutta lisää tarvita juuri koulun määrään: jos koulu on tylsää ja motivoimatonta, liian teknisen oloista, on se liian hitaasti asioita läpi käyvää ja tarvittaisiin esim. kymmenkertainen tahti ja tilaa lasten ja nuorten vapaa-ajalle, omille harrastuksille ja ammattialahaaveille, omille kavereilleen, http://pikakoulu.blogspot.fi/2016/06/koulun-lyhentamisen-tavasta.html .

Olisiko jaoteltava kierrätettävä aiheittain: kotitaloudet yksi ryhmä ja ammatit toinen. Ja kotitalousjätteestä suurin osa lienee ruokien pakkauksia ja biojätettä. Toinen ryhmä tavarat yms, isoimpana siinä kai sanomalehdet. Tavarajätettä syntyy kai paljon vähemmän ja sitä olisi mietittävä erikseen, koska siihen on asenne toinen kuin ruokaan. Ruoka on arjen päivän askareiden osa ja keittiössä, tavarat enimmäkseen muualla ja muualla käytettäviä eritunnelmaisina hetkinä, eri tyypin toimeliaisuuden, huolellisuuden ja mukavuudenhalun sekä eri ajattelutyypin alaa.
Eri kierrätysmateriaalit ovat erioloisia. Niiden kierrättämistä olisi siis mietittävä erikseen, eri mielikuvin. Esim. lasi hyvin pestynä ja keittiön tiskipöydällä kuivamassa on ihan eri juttu kuin ruualta vielä haiseva tai pilaantuneen hajuinen muovipakkaus. Mielikuvat onnistumisista malleiksi ja epäonnistumiset, kuten muovipakkausten kierrätys, vain to-do-listalle, ei malleiksi vielä, aikeita vain. Kun taas lasipurkkien kierrätys voisi olla käytännön juttu. Jos esim. omenoita voi pakata kuljetusta varten, niin voisiko lasipurkkejakin jotenkin? Ja rikkoutunut lasi, edes osin rikkoutunut, erikseen. Mutta lasipurkeista huolehtisi silloin kuljetusyritys eikä roskien kuljetus. Ja lasinsirut kuuluisivat roskayhtiölle.
Miellän kierrätysohjeet keittiössä säilytettäviksi, mutta sujuuko kierrätys parhaiten niiltä, jotka säilyttävät niitä olohuoneessa tai eteisessä?

Jos pahanhajuiset ruokapakkaukset laittaa roskiin, niin hyvänhajuiset kuivat eivät niin häiritse näkyvillä, esim. toisessa lavuaarissa, jos ne ovat ruoka-aatosten jäljiltä ja ruoka oli toivomaasi. Mutta ongelmana siis on niiden peseminen ja kuivaaminen sekä se, etteivät ruokapaukkausten tyylit useinkaan ole käyttäjien mieleen, mihin kai auttaisi se, että kun esim. jugurtteja on useammanlaisia, niin ostaa niitä omantyylisiään, oli se sitten karu, säästöpakkaus tai jälkiruokamainen, ja mautkin ovat vastaavasti eri ihmistyyppien ravinnontarpeen mukaan: mössöä, kirpeää, makeaa vai mitä onkaan, niin kumminkin sitten paketin tyylikin on sille ihmisryhmälle, sille elämäntapamieltymykselle, joka kuvastuu ruassa. Tuo kai meinaa, ettei aina kannata ostaa lähimmästä kaupasta vaan kaupasta, joka tarjoaa noita tuotteita sinun pitämälläsi tyylillä, esim. mummolamainen, perusruoka tai juhlava. Huolissaan tai tyytymättömänä tarvitsee enemmän ruokaa kuin tyytyväisenä ja siksi sen, mitä menettää ostaessaan hiukan kalliimman itseä viehättävän tyylisen ruuan, säästää kai siinä, että jos niin tekee useamman ruoka-aineen kanssa, niin luultavasti selviää yhtä vähemmällä ruokapakkauksella aina silloin tällöin tai siis per tietty määrä ostettua ruokaa.

Vaihdoin tämän blogin nimen

 Tämän blogin nimi oli siemmin "Ympäristökysymysten ratkaisemisen suurista linjoista". Vaihdoin eilen sen uudeksi nimeksi "Ra...