tiistai 25. heinäkuuta 2017

Venäläisten karhujan opettaminen suomalaisen tapaan viisaiksi

Suomalaisista karhuista on minulle opetettu, että ne ovat metsän kuninkaita, rauhallisia ja viisaita, kunnioittavasti rauhaan jätettäviä. Mutta rajan ylitse Suomen puolelle tulleista venäläisistä karhuista ei tule ollenkaan samaa viisasta vaikutelmaa vaan jotenkin paljon epäviisaampi. Voiko olla, että venäläinen karhu sukeltaa milloin kenenkin näkökulmaan ja kokeilee, ovatko ne tenhoavia, jolloin lyhytnäköisemmät tenhoavuuskeskeiset näkökulmat jöövöt päälle ja tenhoavuuden kannalta ei niin perustelluilta tuntuvat maisemakuvat tippuvat pois käytöstä? Kun tapaa eri ihmisiä, pitäisi oppia heiltä se, mitä kultakin taidoista arvokasta ja elämänviisautta sekä maailman ja elinympäristön hyvällä tolalla pitämisestä voi oppia, ja kerätä nuo kaikki samaan kuvaan. Jollakulla on maisemakuva, hän siis vaalii koko maisemaa, kun taas toinen on lyhytnäköinen rikollinen kuin pimeässä kulkeva eikä hänen vaikutustaan saa ulottaa sen laajemmalle, sillä hän ei huolehdi maiseman asioita. Mutta näin samaan kuvaan taidot yms laittaen saa kaikki taidot yhtä aikaa opeteltua itselleen. Ja sitten kun kohtaa villieläimiä, niin niillä vastaavasti on omat taitonsa mutta yleensä kovin monta ja hienoa, yleistä tietoa taidoista ja tyyleistä, tekemisentavoista, joihin tervehekisesti satsaamaslla saavuttaa moisia taitoja, moisia hyviä asioita elämässä ja maailmassa. Ja sellaiseen monimutkaiseen kuvaan, elämänymmärrykseen voi lisätä myös sen, mitä oppii kasvien tunnelmasta yms. Sama tiedoilla, maailmankuvalla: kun säilyttää tiedonlähteen tunnelman tiedossaan, niin tietää parhaan ymmärryksensä verran, miten varma kyseinen tieto on, vaikka joutuisi silloin tällöin muuttamaan käsitystään tietolähteestä. Samaan kuvaan siis käsitys eläinten elämästä, siitä, millainen maailma on, mikä elämässä ja maailmassa on tärkeää ja miten sitä vaalia, niin eläinten kuin ihmistenkin ymmärryksen verran.
Voisivatko esim  linnut opettaa tätä karhuille?

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Two ways sexuality could help in environmental questions

Worldwatch newsletter mentioned sex ed in environmental issues. Which brought to my ming two ways in my own texts that sexuality could help in environmental matters:

http://finnishskills.blogspot.fi/2014/11/living-with-seasons.html
"D6.   About summer love (from this blog's text about the healthy
natural ages old ways of living, advice 173. yet not translated):
"If one tries to live according to a more sexual reputation than what
one feels right and natural for oneself, one easily feels agitated and
tired since the relationships and life do not work out as well as they
should. So if one wants to be more sexual with roughly all of the
opposite sex to get social contacts work out well, the sex roles are
good for that, but one should not take whatever role or the most
recommended role but instead find the one that is most natural for
oneself, gives best life, is something that you easily fall into on
free time, something from which you find good life and nice things to
do that just you happent olike, so that you are active and in a good
mood with a good spirit and so in associating with people momentarily
or going to shops and such, maybe one third of the opposite sex makes
you think "Oh a woman" or "Oh a man" somehow handsomely, charmingly,
pleasantly and you get well along.
On the other hand if you search for how you yourself would be very
sexual and charming, then living Life with a big L, while searching
for better life according to the rule "Live and let others live" (see
this blog's text about it and it's link), maybe brings such in those
circles which you like, to which you want to anchor your life." "

See also my book at a link from the first post at
http://workandfreetime.blogspot.fi, it offers another view based on
working ability, skills and energy plus learning skills for life.

torstai 20. heinäkuuta 2017

Miten valitsemme oman tiemme

Oman tien valitsemisesta, sopisi kai ympäristöasioihinkin. Lainaus blogistani http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi :

"
Lainaus blogistani http://eraopasaihe.blogspot.fi/2017/03/metsan-henki-puun-viisaus-ja-elioiden.html
"

Metsän henki, puun viisaus ja eliöiden kehitys

Nuorempana olin kiinnostunut lahjakkuuksien ja taitojen oppimisesta omin päin ja matkimalla, sekä runoista. Niistä opin näkökulman vaikutuksesta havaintoihin ja miten se tuo taidot ja lahjakkuudet: havainnoissa painottuvat tietyt asiat, niin kuin vaikka jonkun tekijän runoissa tai siinä, mit' elämäntaitoja jotkut hienot maalaukset kommunikoivat. Runoista oppii, että maisemassa voi vaeltaa omalla tyylillään, nähden maiseman omalla tavallaan, vaikka se pääpiirteissään olisi sama kuin muilla. Samoin niistä oppii, että muiden katsantokantoja voi oppia, ja sitä myöten heidän elämäntaitojaan ja lahjakkuuksiaan. Niinpä metsämaisemankin voi nähdä monella tapaa, ja jotkut niistä ovat kovin kauniita ja viisaita, ja toisissa vain kuvastuu katsojen senhetkinen elämän arki tai jokin elämän iso tekijä. Eräopaskurssilla opin jostakin kerran katsomaan puita niin, että ne olivat kovin näyttäviä ja elämänviisaitakin kai. Se oli lappalaisista eräoppaista kun oli juuri ollut jotakin mainintaa. Sitä sitten vaalin ja opin minäkin kuukausien ja vuosien harjoittelun myötä näkemään puut niin näyttävinä. Myöhemmin Savonlinnassa harrastun maalausta ja hyviä maalausaiheita etsiessäni kiinniytin huomiota eri näkökulmiin, tunnelmiin metsikössä, niiden elämänviisauteen ja pikkulintujen elämänpiiriin asuinympäristössäni. Niinpä opin, että metsikön visuaalista puolta ja tunnelmaa voi lähestyä monella tapaa ja nähdä metsikön ikään kuin kaikuna lähestymistavallaan, ja jos kulkee jonkun pertässä tai näkee jonkun kulkemassa, niin hetken aikaa on itselläänkin hänen tunnelmaistaan ympäristöään ainaklin hiukan tai jonkin verran. Mutta koiriani harrastaessani ne ovat tuntuneet tuumivan, että luonto nappaa jonkin idean, mikä on ilmassa. Että ihmiset ovat iso valtatekijä eläimille, nuoren poikasen silmissä kamalan vakuuttavia iäkkyydessään ja ajattelussaan. Pentu tai poikanen ikään kuin sukeltaa vanhempien ihmisten ja eläinyksilöiden näkökulmiin ollen milloin mitenkin viisas tai typerä, ja vasta ajan myötä koostaa niistä sitten oman persoonallisuutensa mukaisen omia arvostuksiaan kuvastelevan kirjon: millainen yksilö haluaisi olla. Niin tuumivat koirani myös, että hyönteisten toukat mm valitsevat värinsä ja jos jossakin on ihmisillä paljon tilausta tietynvärisille eläimille tai tietyntyylisille hyönteisille, niin sellaiset hyönteiset tulevat juuri niitä morjestamaan, niin kuin vaikka aiemmin kun kotimme lähellä oli niittyä ja aika vieressä asui nuori tyttö koulun ekoilla luokilla, niin pihalla tuli lähelleni lohikäärmeen tuulinen vihreä tosi jännän näköinen hyönteinen. Mie en sit tiedä, mutta kun säitä mietin, niin tuntuvatko ne erilaisilta eri ihmisille, ovatko erilaisia, voiko luontokin siten olla erilainen, erilaisen elämäntien, lähestymistavan ja arvot valitsemalla ihmisyksilö löytää erilaisen luontosuhteen ja näkökulman pihapiiriinsä? Kalevalan alkua kun viime sykynä luin, niin siitä tuli ihan erilainen näkökulma puustoon ikkunani edessä, paljon kiehtovampi, ja niin valitsin nuo kohdat ikkunan luona tavallisikseni, jotta säilyttäisin tuota viisautta elämässäni.
"

Tuota samaa ideaa kehittelin ja tein tällaisen heiton. Jos idea toimii, niin se kai sopisi muuhunkin, mm ympäristöasioihin.

"Hi Firest fires near the town Split in Kroatia brought to my mind this solution attempt:
We do not always know why certain approach or certain choices bring just those results that they briong. So we can learn by experimenting different tactics and choosing the ones that appear best. It is told that at old times peoiple had closer contact with the nature and were kind of in tune with it. Similar things are said to apply of religion and of large groups peole praying or wishing somethings from their heart and acting accordingly. In my opinion birds in Finland seem intelligent and care for life in the landscape they are in. Could humans and birds try different approaches with diffrent atmosphers and see which of them calm down the forest ires or change the winds toward better, in harmony as a wise group and respecting birds' wisdom..."

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Lehmille paremmat liikkeet

(Olen kaupunkilainen mutta) Kun treenasin koiriani sirkukseen (http://lukevatkoirat.blogspot.fi), opin, että tyyliä on hyvä opettaa kovin vapaamuotoisesti kuin laskisi pikkuötökän tai linnun vaoaasti kämmeneltään ilmaan, kuin ihme, eheästi. Annetaan eläimelle idea, esim. että männyn oksien tunnelma opettaa hyvää perusvirettä mm liikkumiseen ja yleensä taitoihin, ja annetaan eläimen kulkea vapaasti, näkemyksellisesti, vapautuneesti kuin lomalla, seurata ideaa sen matkaa kuin mitä luonnostaan tulee seuranneeksi ja miten nyt kulkeekaan, kuin karannut ilmapallo, ihan omilla teillään sinne tänne, omia aikojaan, luonnollisia reittejään. Voi kehua siinä alkuun tai keskivaiheilla (myöhemminkin, jollei ole komentamista vaan ystävällisyyttä ja yhdessäoloa) ja kenties antaa uuden idean: taitotason voi lehmä itse taidoillaan, näkemyksellään nostaa sellaiseksi kuin mihin saa taidon tunnelman, taitotason mallia niittykukista, varmaankin lehmä osaa niiden perusteella ja ovathan ne kesäisiä, kivoja ja lehmä onkai harrastunut niistä ja osaa siksi paremmin niihin liittyviä juttuja. Perustaitotaso siis männyn oksien vehreistä osista ja lisänä korkeamman taitotason, harmonian, hienovirtteisyyden ja tunteiden tuoman taidonpiirteitä niittykukkientuoman näkemyksen avulla.
Tähän avuksi linkkejä: http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi
Lainaan ne tähän:
"

Linnut ja tulisuus

Luin kirjaa Suomen myyttiset linnut ja siinä oli paljon Kalevalasta. Kotkasta eli kokosta siinä mm sanottiin että se on tulen lintu ja että kokkoja on poltettu pyhäpäivinä siihen liittyen. Sen sijaan viereinen kuva kotkasta ei ollut tulisen vaan kyllästyneen näköinen. Joskus kun pikkulintu lentää, niin se on tulisen näköinen:: smaan aikaan riehaantunut ja vapaasti tekevä, vähän vain kokeileva, leikittelevä, arkeaan elelevä ja ystävällisen sosiaalinen, maailman kovuuden vuodenaikoineen elinympärsiistökseen k'sittävä. Ihmisen teoissa on sitä samaa, kun joskus kokeeksi tekee jotakin liikunnallista, että hei mä oon tällänenkin ja tätä osaan, sekunnin tai muutaman väläys jossakin, välähdys, jonkinlainen luonteen ja taidon kipinä, syvällisempää viisautta juuri siinä, että tekee hetken, kyllästymättä, kuluttamatta loppuun, tunnemotivaationsa mukaan, isommasta kapasiteetista käsittäen. Leimahtaa liekkiin.
Se, että palaa, on taas toinen juttu. Se kai liittyy siihen, kun kotka istuu männyn käppyräoksalla ja syö kalaa merestä tai järvestä, itse luonnolliseen tapaan pyydystämäänsä, on kalan leiskahdus, männyn oksan puenrrus, sen kaareutuvuuden tuntevuus mallina, kallion lämp kesäisten jalkapohjien alla, liekkien loimu nuotiossa, siinä paistuva itse pyydetty kala, iltaaurinko, järvi ja lintujen äänet, hiljentyvä tyyntyvä maisema, kesän täyteys. Joka kerran kun tekee, pitäisi olla sek luonnollinen tekeminen että loppuun kuluttamatta kaavamaisuudetta luonnostaan hetkessä uutena ideana syntyvä lähestymistapa tekemisentapa tunnevire idea siitä mitä tekee ja miten, tekemisten rytmi soljuva esim. vuolemansa puun oksan värien muotojen, oksankohdan läheisyyden yms myötä, ja oman väsymisen, onko kotona äitilaittanut jotakin ruokaa, mitä muut puuhaavat yms, milloin tekeminen taukoaa, muuttuu soljuen muuksi, ja milloin on tekeminen taas täysi kuin pyydetty kala, tai pönttölinnulle asua, vaatteet pestyinä käyttää.

Mitä usein koemme viisaudeksi, taiteen ja uskonnon, kenties sivistyneet kirjat, niin ei ole tunnetta sinällään, etenkään ihan vain ulkoa luettuna, vaan on elämässä suoja tuntevuudelle, on kuin ohje, jonka kattorakennelman alla on hyvä elää tuntein, sovittaa yhteen maailman vaateet ja omat toiveet, omat arjen toivomukset ja tarpeet. Kattorakennelma on vain tietoa ja kommunikaatiota. Elämä on elämisessä, käytännön tekemisissä, kasvussa, konkretiassa.
"
"

Intiaanihevonen

http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2015/11/intiaanihevonen.html
lainaus marraskuulta 2015
"

Intiaanihevonen

Tämä on jonkinlainen klishee hevosen ja ratsastajan saumattomasta yhteistyöstä. En malta olla kokeilematta, saisinko sen onnistumaan, opetettua hevosista pitäville. Tässä vain elementtejä, joista sen rakentaa.
Lapsi istuu liian jäykästi satulassa, koska häntä itseään komennellaan liian koulua arvostavaan tapaan. Tarttisi sallia vapaa-aikaa ja omalla tavalla tekemistä sekä tunteiden ja kokemuksellisten asioiden kuuntelua, tilaa niille. Liikunnallisia lahjoja oppii ohjeistani http://liikuntaa.blogspot.fi/2015/06/liikunnan-innon-ja-energisyyden.html ja http://liikuntaa.blogspot.fi/2013/01/liikkumistapaohje.html sekä http://happinesstipsblog.blogspot.fi/2015/05/meditation.html .
Elämässä tarttisi kiinnittää muun muassa huomiota eri mielialojen ja tekemisentapojen vaikutukseen siihen, miten hyvin tekeminen sujuu. Sekä siihen, millaisten asioiden varaan hyvin sujuvia tekemisentapoja ja hyviö mielialoja rakentaa. Sitten ratsastaessa antaa tilaa sekä hevosen liikkeille liikunnallisuuden kannalta että sen hyville tekemisentavoille ja positiivisille mielialoille, mitä ratsastamiseen liitty, sekä yhteispelissä sosiaalisille tuntemuksille huomiota ja tilaa, ja omassa liikkumisessaan kokemuksellisuudelle ja hyvile tekemisentavoille.
Hevonen kommunikoi pitkälti elekielellään, esim. ajatuksia ilmeillään ja olemuksellaan, mitä ymmärtää tunnelmatajun kautta kuin taideteosta joka vaihtuu hetkestä toiseen. Ylkeensä eläimet kommunikoivat tekemisentavoilla ja elämäntavan pätkillä ja eläimen kanssa juttelevan kuuluisi miettiä, mitä huomaan selvään tällä tekemisentavalla, jota eläin käytti, tällä elämämntavalla eläessäni ja tehdessäni, mitä tulee mieleeni siitä vinkkelistä. Se on eläimen viesti. Sitten tehdessään ja elellessään tulisi sallia tilaa variaatioille tekemisentavoissa ja tyyleissä sekä elämäntavoissa: käyttää niitä silloin, kun ne hyviltä johonkin vaikuttavat tai kun josskin on kiva niitä rakentavasti kokeilla, etenkin, jos ystävällinen eläin on juuri käyttänyt niitä, niin oppii paljon uutta ja kommunikaatio ratsun kanssa nousee uudelle asteelle."
"

* * *

Erillinen yritys parantaa lehmätilojen elämää ja lehmien oloja:

Lehmien valokuvaamisesta http://akvarelliblogini.blogspot.fi/2015/10/lauantaina-10-lokakuuta-2015.html


Ja valkoisesta väristä tuollainen ohje
http://healthilymoral.blogspot.fi/2017/06/advices-for-white-colour.html


Oiskohan noistakin iloa:
http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/04/ruuanlaitosta.html
http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/07/tunteidenmukaisuus-tuo-lahjakkuutta-ja.html


Laulun sanoin, hieman muunnellen, mutta eikö näinole osuvampi, tunnelmallisempi sävelen kanssa yhdessä:
"Lehmä ja lapsi
Lapsella vain voi silmät niin loistaa, lehmiä kun hän katsella saa.
Haaveita vain ne vapauden toistaa: lehmien ois ja lasten maa."
Ainakin luulen, että sopisi tästä ohjeesta tulevaan tyyliin...


 (Parantamisaiheisessa blogissani http://parantamisesta.blogspot.fi on lehmiin liittyen vain kohdat:
B517. Hyönteisten puremat ja armostava hyväntahtoisuus mutta purreeseen yksilöön etäiset välit   10.7.2017
B516. Lehmien utaretulehdus ja piharatamon lehti   10.7.2017
75. Puhalluksissa oleva lehmä ja litran piimätölkki5.7.2015  )

Savonlinnan K-CityMarketissa on maitotuotteiden vinossa kulmahyllyssä bulgarianjugurttia, jonka rakenne ja tyyli näyttää maidontuottajille mietittäväksi, malliksi olevalta. Mutta Savonlinnasta ei kai voi ostaa avonaisissa paketeissa olevia ruokia tms, esim. leipiä.
Liittyisiköhän siihen tuo ruokaohjelinkki yllä ja tämä kohta terveiden elämäntapojen kirjoituksestani http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html :
"264. Jos tekee kaavamaisesti yhtä putkea vain, ei ymmärrys kehity yhtä hyväksi kuin monipuolisemmin samaakaan työtä tehden, saati sitten elämäntaidot laajemmin. Siksi olisi hyvä ihan tarkkaan viljellyn perspektiivin sijasta sallia elämänmakuisuutta, jotta näkee, missä mennään, ja jotta taidot kehittyisivät. Siis esim. ruokaa hämmentäessä ei hämmentäisi ihan tasaiseksi asti vaan jättäisi epätasaisemmaksi, työn jälkeä näkyviin, niin että voi sitten esim. huomata, että jos olisin laittanut sakeampaa, niin olisiko maku, näkö ja tuntu ollut parempaa, että on kirjoa ja näkee, missä kohden kirjoa on hyvä, koko ajan oppii jotakin uutta, vaikka muuten ei mitään muuten kuin muistelemalla toisia kertoja ja vertaamalla niihin muististaan, mutta silloin on voinut esim ravinnontarve olla erilainen eri tekemisten, sään ym olosuhteiden myötä."

torstai 22. kesäkuuta 2017

Kotieläinten asema on muun yhteiskunnan vastuulla

Koirani ovat tuntuneet tuumivan, että lemmikkieläimet ovat usein kiinnostuneita ruokakauppiaista ja että ruokakauppiaat ovat usein kovin lihavia ja tropiikista kotoisin, mikä liittyy siihen, että he lämönhukan paikkaavat ruualla, niin saavat esimerkillään enemmän ruokaa myytyä ja toisaalta kokevat tarvitsevansa paljon ruokaa ja jaksavat siksi olla jatkuvasti kiinnostuneita ruuasta kaupan toiminnan näkökulmasta ja asiakkaiden näkökulmasta. Mutta se siis merkitsee, että heillä on usein energiavaje kuin pitkään pakkasessa ulkoilleella kylmettyneellä, ja siihen haukkaavat täytettä kuin pakkasessa ollut sisätilojen lämpöäja ehkä lihapiirakkaa. Mutta sellaiselle syömiselle on tyypillistä holtittomuus: ihminen vain tarvitsee niin paljon ruokaa, kun on viilennyt eikä osaa muita lämmittelykeinoja. Koirani tuumivat, että se merkitsee, etteivät he ajattele kotieläimen kannalta ollenkaan, että mistäliha tulee, kenet syödään, vaan syövät vaan, ja ettäseon tyypillistä ruokakauppiaille ja kovin lihaville, joidenkeho huokuu lämpöä ja joille siksi tulee vastaava lämmönhukka tuon tavaksi jääneen ruuan jälkeisen ylimääräisen lämmön tuulettamisen pois tuoman viilentymisen ja lisäruuan mieliteon vuoksi tulevat syöneeksi niin ikään holtittomasti mutta ikään kuin mielietekona. Vaikkaon siinä kaise ero, että voivat toivoa hyvää eläimillä, syövätpähä ne vain silläs ekunnilla kuin ruokaa tarvitsevat.
Koirani tuumivat että maanviljelijöillä taas on ongelmana turvattomuus: kuka ulkomaalainen vain saattaa tulla tilalle ja se voi olla tappelutilanne, kenties murha, ja sen vaaran jatkuvuus turruttaa eläimiin kohdistuvaa huolenpitoa, välittämisen kykyä. Ihmisen näkövinkkelistä sanoisin, että rahavarojen puute usein aiheuttaa ihmisille pakkotilanteita, kai maanviljelijöillekin, ja se kostautuu niin maanviljelijöille kuin eläimillekin. Pakkotilanteita vähentää, jos on itse niitä uomia, mitä ihmiset yleensä toivovat elämiltään ja yhteisön toiminnalta noilla seuduin ja mitä arvoja arvostavat, mitä tekemisentapoja yms, jos siis on harmoniassa ympäristön kulttuurin niiden uomienkanssa, joita elelee, mikä lienee lähinnä kysymys siitä, että valinnat pitäisi tehdä haaveiden mukaan, niin on herkempi muidenkin haaveille ja sitäkautta sille, miltä kohden ja missä saa tukea, mihinja mihin tapaan, ja mitä taas hienotunteisesti pitäisi välttää.
Mutta kumminkin rojahtelemattomat tahot ovat usein parhaissa asemissa vaikuttamaan asioihin, ja niin kuluttajat ja yhteiskunta öaajemmin on ehk paras päättämään kotieläinten oloista ja elämistä, eivätkä vain asianosaiset, tuotantolinja, lihantuotannosta riippuvaiset.

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Syöminen pulasta pääsemisen keinona

Lainaus blogistani http://eroonmasennuksesta.blogspot.fi . Näin eivät kai vihreät ole tavanneet ajatella, enkä minäkään, mutta onpahan yksi jonkin muun ihmistyypin näkökulman tavallinen huomio, luulen. Onko tässä siis jotakin mistä olisi hyötyä?

"Syöminen pulasta pois pääsemisen keinona
Yksi usein suositeltu keino päästä pois pulasta on syödä. Mutta se kaipaa lisää selittämistä,sillä vyöväthän useimmat tavalliset ateriat niin kuin terveellistä on. Pitäisi pulasta päästäkseen syödä aina kun on energiavajetta, siis harmaa säkkyräinen olo, vähän kuin television lumisadetta lähiympäristössä tai kohdalla, mutta tässä on se erikoisuus, se luonnottomalta tuntuva seikka, että pitäisi syödä, vaikka tuo olo johtuisi siitä, että joku muu kuin sinä on nälissään, epäviisas, uupunut tms tai vaikka johtuisi paikasta, jossa olet, aiheesta, jonka kanssa olet tekemisissä, tms. Syödään sen verran, että on hyvin syönyt olo, kuin lauantain tai sunnuntain leppoisa tunnelma vapaapäivän voimavaroineen ja eheyksineen. Ja huolehditaan aina näin, mikä joskus tarkoittaa tosi usein syömistä, muttei välttämättä tarvitse isoa ateriaa kerralla, jollei olon korjaaminen eheän suojaisaksi sitä vaadi. Syödään terveellisesti ja mielitekojenmukaan, vähän juhlavastikin, jotta on juuri hyvin laittanut energian- ja ravinnontarpeen kannalta itselleen ja noihin oloihin. Lisäksi olisi hyvä harrastaa ruuan jälkeen musiikkia, uskontoa, ylentävää lukemista, luonnon viisautta tms, missä noiden voimavarojen avulla nousee ylemmäs ymmärryksessä ja elämässä pärjäämisessä, maailman saamisessa hyvälle tyolalle ja sosiaalisen tilanteensa myös."

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Kasvien ja elämäntavan yhteydestä

Lainaus Haaveammattiin-blogistani http://nopeaoppisuus.blogspot.fi

"* 505. Marketissa oli viherkasveja myynnissä, enimmäkseen paksulehtisiä tummia ja aika pieniä, toivat tyyliltään mieleen kapakan tai ravintolan tai sentapaisen elämäntavan, mikä sai minut jälkikäteen tajuamaan, että rahapuu, siis pyöreät paksut lehdet omaava puumaisen tönkkövatinen viherkasvi, niin ikään tyylinsä kuvastamalla elämäntavalla opettaa, miten saada rahaa: joko työ, sijoittaminen tai myynti. On aika lailla ruokakeskeisen rauhallinen elämäntapa, jonka hyvänä puolena on, että se ottaa kaavan, joka työ tms osin on, tavoitellakseen ja tekee sen hyvällä laadulla niin, että omat toiveet hyvästä laadusta, idearikkaudesta, vapaudesta jne tuovat kaavan sisälle, sen noudattamiseen vehreyttä, elävyyttä, viihtyvyyttä, laatua ja joustavuutta, vapaa-ajanomaisuutta työpäivään. Tai jotain sellaista. Mutta tuosta sitten tuumin, etten ole noin kaavaan mahtuva, että mikä minulle sitten työksi, niin luulen, että muut viherkasvit opettavat muita versioita, joista voi olla työelämän kannalta iloa, vaikkeivät niin rahakkaita olisi. Esim. minulla on amppeliviherkasvi, joka kasvattaa muutamaa loputtoman pitkää vartta ja varsiin aina jonkun välimatkan päähän vähän niinkuin sydämenmuotoinen lehti: lieneekö minulla siinä ollut bloggaamisen ohje jo monta vuotta, mutten kyllä ole rahaa siitä saanut, että jsoko tuo rahapuu juuri on se, mitä rahansaannin kannalta kehutaan, mutta jotenkin luulisin, että vähän erityylinen erilaisille ihmisille kuuluisi rahapuunkin tms olla.
Molemmat vanhempani rakastivat työtään, kenties enemmän kuin mitään muuta. Voiko se liittyä siihen, että heillä oli joulukukaksi ostetusta amarylliksen sipulista kasvattamansa amaryllis tai pari ikkunalla tavallisena kukkana läpi vuoden?
Minulla pyyhki joskus hyvin, tuntu, että oli kaikki ovet avoinna juuri sellaiseen elämään kuin mitä haluasin ja vietin aivan ihanan vuoden viikot maatalouskoulussa, kun ennen olin kärsinyt yliopistolla. Silloin minulla oli ikkunalla nukkumaija (se ei kestä suoraa auringonvaloa).
Kasvien ymmärtämistä tuntuu opettavan traakkipuu, lemmikkieläimet ja pikkulinnut sekä kenties suomalaiset puut."

Näin luulisi kulttuurin liittyvän yhteen paikallisen kasvikunnan kanssa. Perinnekasvien ja harvinaisuuksien vaaliminen ei siis ole aivan yksinkertainen asia. Sen huomaa jo siitä, että koivu ja mänty ovat pihapiirin puina hyödyllisiä ja hyväätekeviä, mm opettavat säitä ja mänty oksiensa tunnelmalla hyviä tekemisentapoja ja hyviä elämisentapoja ja koivujen lomitse jos katsoo tai koiuvujen vieritse, niin koivuista oppii kokonaiskuvallista hahmotustapaa, sosiaalista silmää ja koordinaatiokykyä. Mutta siutten taas ulkomaalaiset puulajit vieraista ilmastoista voivat häiritä ilmastotaitoja, kenties tuoda murhia tai murhaamisen halua siinä, missä kotimaiset puulajit hyvin sujuvaa soivaa elämää suomalaiseen tapaan. Niin voi aika olla ajanut jonkin kasvi- tai eläinlajin ohitse. Pyy on kenties liittynyt vanhojen aikojen metalli-yms käsitykseen, ja pienentynyt, kun ajat ovat muuttuneet. Ja valkoposkihanhi puolestaan on napannut tietokoneet aiheekseen. Tämä aamuna rastas, jonka kanssa juttelin, tuntui sanovan, että kukin lintulaji korjaa jotakin ihmsiten maailman piirrettä, mutten sitten tiedä, oliko sen oma aihe "rakkaat rattaat", kun se lensi oikein tuuhean oloiseen kesäisen tunnelmalliseen vanhaan mäntyyn ja karkotti sieltä kyyhkysen, kuin se olisi löytänyt paremman version jostakin rattaasta, kun oli sille tielle lähtenyt,s iltä hyvää elämää ja rakkautta etsimään ryhtynyt jo nuorena. No hölö hölö, hevääkesää...